NoisyNeighbor: Mekong Delta Millionaires

SUOMEKSI ALLA

After bfast gathering with the help of our guide book (3 pages I had copied before I left from a guide book) we decided to head to Ben Tre and then continue our way to Can Tho. Ben Tre was described to be less turistic and indeed that it was. Bus was old and very local and therefore really cheap. Finding our way there was so easy that we were sure that later something would go wrong...

We stepped out from the bus and decided just to walk to get a plan. Well, at this point I should tell that boys are both with quite light back-bags, good reasoning I would say. And mine, well I used one day to sort out everything that I could just think of throwing away and left them to HCMC. But I refuse to throw away my girly things (sometimes it is nice to look like a girl after sweat and dirt :P) and the toys I stubbornly decided to bring from Finland so I walked without complaining, and really I didn't! So the trip ended up to be 10 km walk in the afternoon, you can bet it was warm :D

In the end our "hotel" which we had spotted from our "guide book" turned out to be a restaurant where no one spoke english. Well, no one spoke english in anywhere in Ben Tre but one police and we were quite of a sights in there. The walk didn't seem so bad when everyone was so friendly and all the time someone was yelling "Hello!" and smiling and laughing friendly.

Riisipelto / rice field

We spent two days and three nights in Ben Tre. Our hotel was cheap but we had some friends we had to share it with such as cockroaches and gekkos but it was in good location for walking around and seeing the city full with scooters again. We experienced very crowded "unspoiled markets" full of locals and no bargaining.

We made a 7 hour trip with bikes to the countryside with a guide and saw a side from Vietnam we wouldn't have ever seen if we wouldn't have taken that trip with the guide. Very small (seemed endless) strees made out of concrete which cars couldn't go. And we also took a rowing boat to small rivers without anyone basically but us. We saw how they make matts, coconut candies (Ben Tre's "thing") and we saw a funny old man whose home was full with antique from Vietnam close-by countries. He offered us coconut milk (straight from the coconut with a straw) and tee in his house and teached us how to climb to a palm tree :D He laughed all the time!

Ben Tre was really a good stop for a trip. We ate frog, tasted the most horrible sugarcane juice, walked so that all of us needed plasters and saw a very friendly town with very good local food. But all has its end and we had to go on. We took a taxi this time to the bus station (65 000 dongs so 2-3 €) and waited couple of hours for the bus. But as we have adapted the local style not to be in a rush, we were just pleased sitting and watching people :) Then we took again a local bus which we had to share this time with chickens. It is funny how the ticket is so cheap, just couple of euros, and there are no more than 15 seats and three staff members, one driving, one opening the door manually of course, and well I don't know what the one did.

Can Tho gave us a culture shock. So full of tourists and annoying sales people selling trips, even a bit rude people. Well Janne said well that in Ben Tre people treated us like people, and in here people treat us like a wallet carriers. But riverside is beautiful, especially because they are decorating for Tet, their new year which is in about three days. Everything is about Tet now.

-----------------------------------

Aamiaismiittingissä HCMC:ssä päätimme opaskirjamme (eli kolmen kopiodun sivun perusteella) lähteä suuntaamaan suistoalueelle Ben Tre -nimiseen kaupunkiin. "Opaskirja" kertoi sen olevan vähemmän turistinen kaupunki kuin esimerkiksi Can Tho, johon päätimme suunnata sen jälkeen. Keräsimme kamppeemme ja suuntasimme bussiasemalle. Parilla paikallisbussilla matka kesti pari-kolme tuntia. Kaikki meni niin putkeen että tuntui siltä että jonkin on pakko mennä pian pieleen.

No eihän se pahasti pieleen mennyt, mitä nyt muutamia kilometrejä väärään suuntaan. Tässä vaiheessa on hyvä sanoa että poikien kantamukset ovat fiksun kevyitä ja minulla taas aikalailla ylipainoa. Johtuu osaltaan tavaroista joita kannan vapaaehtoistyön takia mukana ja osaltaan taas siitä että olen ylpeästi tyttö! Kiva välillä että hien ja lian alta saa esiiin tytön :P Mutta siis kannoin tavaroita valittamatta sen kevyet 10 kilometriä kun etsimme hotellia joka osoittautuikin ravintolaksi. Noh, ei haitannut kävely niin paljoa koska kaikilla oli hyvä asenne ja paikalliset siivittivät matkaa ystävällisellä fiiliksellä ja huutelemalla "Hello!", me olimme nähtävyyksiä kaupungissa jossa tosiaan ei toisiin turisteihin törmännyt.

Unspoiled markets

Me vietimme kaksi yötä ja kolme päivää Ben Tressä, lopulta hotellissa joka oli halpa mutta parhaat päivänsä nähnyt. Asumuksemme jouduimme jakamaan ainakin muutamien torakoiden (peukalon mittainen oli suurin) ja lukuisien gekkojen kanssa. Mutta hotelli oli hyvällä paikalla, keskustassa josta pääsimme tutkimaan vilkkaita skoottereiden täyttämiä katuja ja markkinoita, joita turismi ei vielä ole päässyt pilaamaan. Mitään ei siis tuputettu ja hinnatkin täsmäsi. Ihme kyllä ei ostettu mitään vaikka tavaraa olisi ollut tarjolla lähes mistä vaan kategoriasta mitä keksii.

Kävimme myös upealla opastetulla retkellä, jolla näimme kaikenlaista mihin ei varmasti olisi törmännyt ilman että joku paikan tunteva opasti. Kävimme maaseudulla jossa liikuimme pyörillä (ei edes olisi mahtunut autoja) pienillä betonista tehdyillä kaduilla, joita tuntui jatkuvan kilometrikaupalla metsän siimeksessä. Matkasimme myös jonkin matkaa veneellä pitkin jokea ja saimme nauttia olostamme ylhäisessä yksinäisyydessä. Näimme miten paikalliset tekevät mattoja, kookoskarkkeja (se oli heidän erikoisuutensa) ja vieralimme yhden hassun miehen talossa joka oli täpötäynnä antiikkia ja valokuvia Vietnamista ja naapirimaista. Hän tarjosi meille kookosmaitoa (suoraan kookoksesta, sitä juotiin pillillä) ja teetä, ja opetti kiipeämään palmuun. Hassu mies joka ei puhunut englantia ja nauroi lakkaamatta :D

Ben Tre oli tosiaan vierailun arvoinen. Me söimme sammakkoa (näimme konnat ensin elävänä iuh) ja muuta erinomaista paikallista ruokaa, joimme hirvittävää sokeriruokomehua ja kävelimme niin että jokainen sai teippailla jalkojaan rakkolaastareilla. Mutta sieltäkin piti lähteä jossain vaiheessa ja taas suuntasimme bussiasemalle, tällä kertaa taksilla (maksoi muuten 65 000 dongia eli vajaat kolme euroa). Bussia jouduimme odottelemaan muutaman tunnin, mutta paikallisen kiireettömän elämänasenteen jo nopeasti omaksuneena me vain tyytyväisenä hengailimme ja katselimme ihmisiä. Kohti Can Thota mentiin taas paikallisbussilla, jonka jaoimme tällä kertaa myös kanojen kanssa. Se on muuten hassua että kyyti maksaa muutaman euron / pari sataa kilometriä, bussi vetää jonkun 20 henkilöä mutta henkilökuntaa on 3. Yksi ajaa, yksi avaa ovea manuaalisesti ja yksi.. No en itseasiassa tiedä mitä se yksi siellä teki :D

Can Tho olikin sitten meille kulttuurishokki rauhallisen Ben Tren jälkeen. Paljon turisteja, paljon kaupustelijoita ja retkenjärjestäjiä - paikoin jopa aika röyhkeitä. Joenvarsi jossa hotellimme on, on kaunis. Erityisesti koska sitä valmistellaan uutta vuotta eli Tet:iä varten, joka on noin kolmen päivän päästä. Kaikki liittyy tällä hetkellä jotenkin Tet:iin.