The day started at 5.45 am. Our hotel in Phu Quoc was a bit unconventional as at the night we had to wake up the whole house when we wanted to come in (once it really seemed that we were left out for the night) and this morning even though i had asked for a taxi, the door was locked so I couldn't get out from the hotel. I was yelling there and again woke up finally the whole family. The taxi, of course, was not even called and they couldn't get ömme one so eventually someone from the hotel had to drive me to the airport. Well I had guessed that something like that would happen so I had enough time - no problem.
Then in HCMC I was really really over charged. Supposedly a "safe" taxi but the meter had so high number so I didn't even have money to pay the total. I was so angry. And also for the first time I felt very far from home. And a bit helpless. Then I sat at the train station and tried to get over it, it was after all just money. I managed to buy a ticket for the last train today (all were full and later I found out that that one is now sold out as well) and started wonder about and think what to do the next 11 hours.
I ended up sitting in Burger King (comforting ;) ) and eventually I took "motobike" so a scooter taxi to the centre. That was my first motobike experience, but I refused to take a taxi ;) On my way back I managed to bargain quite well with the ride so I got a bit of my travelling mood back :) I knew I would be fooled in some point but not the first day alone, give me a brake.
Now I am watching people (i saw one big fight between man and woman and so many people gathered around to separate them or interfere in some way), drinking way too much all kind of sugar drinks and waiting for my first night train experience. I also realized that many families in here wear matching clothes and they look quite funny when they sit on one scooter - all four or five people
The train trip is short, only 15 hours, then one bus and then a shower. My traveller nature is being tested ;)
----------------
Pitkä päivä takana. Ja edessä. Tänään heräsin 5.45 ja lähdin, tai yritin lähteä taksille. Meidän hotelli oli vähän omituinen. Yöllä kun kömmittiin takaisin matkoiltamme ovet oli munalukolla suljettu eikä ketään missään. Siinä sitten hakkailtiin ovia ja herätettiin koko talo että joku tulisi avaamaan jotta pääsisi nukkumaan. Kerran meinattiin oikeesti miettiä että missä sitten vietettäis yö kun ketään ei ilmestynyt avaamaan, lopulta sitten päästiin sisälle. No sama juttu tänään aamulla. Vaikka olin olevinaan tilannut taksin kuudeksi oli niiltä unohtunut että minun pitäisi päästä varmaan uloskin. Huutelin siellä aikani ja lopulta koko perhe yksitellen heräili avaamaan ovea ja tilaamaan sitä taksia jota ei koskaan ollut tilattu. Arvasin että jotain tällaista sattuu joten olin varannut aikaa. Eli ei siinä mitään :)
HCMC taas osoitti sen että valppaana pitää olla. Taksissa sain maksaa mittarin osoittaman, normaaliin verrattuna varmaan nelinkertaisen hinnan (ei muuten ollut tarpeeksi rahaa edes mukana). Kyllä kiukutti. Ja ekaa kertaa tuntui että on kaukana kotoa. Ja vähän avuton.
Keräilin sitten juna-asemalla vähän ja ostin lipun päivän viimeiseen junaan. Muut oli täynnä ja kuulin myöhemmin että myös viimeinen juna on nyt loppuunmyyty. Sitten tuli aiheelliseksi miettiä että mitä tällä 11 tunnilla sitten tekisi, ja päädyin Burger Kingiin miettimään kohtaloani. Siinä sitten aikani istuttuani päätin lähteä keskustaan ja otin takseja vältelläkseni "motobiken" eli sellaisen skootteritaksin. Sillä sitten pieneen ylihintaan pääsin tutuille paikoille. Takaisin tullessa osasin jo tinkiä sopivasti ja se nostatti mielialaa :)
Nyt sitten katselen ihmisiä (näin yhden tappelun jossa mies ja nainen otti mittaa toisistaan ja esitykseen liittyi kymmenittäin ihmisiä joko erottamaan riitapukareita tai muuten vain sekaantumaan) ja juon aivan liian paljon aivan liian makeita sokerijuomia. Huomasin myös, että täällä perheet pukeutuu mätsääviin väreihin. Hauska näky kun ne painelevat yhden skootterin kanssa 4-5 päällä.
Junamatka kestää nautinnolliset 15 tuntia ja sitten vielä vaihto bussiin. Sitten muuten maistuu suihku. Reppumatkaajan luonnetesti, osa 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti