Fishifishi and coral

Today i was hunting sharks and turles. So the whole day snorkelling :)



Good sides of the day

1. It was raining heavily when i had my bfast but it ended just before we left and it didnt rain at all the rest of the day

2. I like mysli now-a-days! it was so good at bfast with fresh fruits and yoghurt. important part of the day ;)

3. our group was small and our guide was very nice (a girl from USA)

4. snorkelling was so much fun! i saw sow many different fishes and beautiful coral

5. fourth one again because it was so nice! i saw at least some barracudas, parrot fishes (really cool which have all neon colors) and butterfly fishes

6. we stopped to one small island which was one of the prettiest i have ever seen. And i took a really nice cocktail in there because even though i am not a cocktail-lover, it definately was a place where one should take one ;)



Bad sides of the day

1. i burned badly again. This time from lower back side. And i knew this would happen because it has happened years ago because apparently i snorkle my butt over the sea level :D buut positive thinking. Luckily i managef to loose my skin and heal from the front sode so now i can sleep on my tummy!

2 and the second and the last was that i didnt get any company to go party with because there were only couples an me an one very shy young american girl. But again being positive -they saod that this is the busiest time in Koh Tao because everyone comes here after full moon party. Now i am off to see the sunset and to buy some after sun lotion :) ps. i am sorry about even more frequent spelling mistakes, i dont have any kind of autocorrect and if i would for example all capital letters this would take hours



------------

Tänään jahtasin haikaloja ja kilpikonnia, eli olin snorklaamassa koko päivän :)

Päivän plussat

1. aamulla satoi mutta sade lakkasi juuri ennen kuin lähdimme liikkeelle. Eikä loppupäivänä sateesta ollut enää tietoakaan!

2. tykkään nykyään myslistä! aamupalalla söin niin hyvää mysliä jugurtilla ja tuoreilla hedelmillä. Tämöä oli yksi päivän tärkeistä hetkistä ;)

3. meillä oli pieni ryhmä ja kiva nuori naisopas jenkeistä

4. snorklaaminen oli niin kivaa! näin paljon paljon kaloha ja kaunista korallia. Pysähdyttiin kolmeen eri paikkaan snorklaamaan.

5. sama kuin nelonen uudestaan! oli niin jännää nähdä värikkäitä kaloja ja uida niiden joukossa. Näin ainakin barracudia, jonkin näköisiä papukaijakaloja (ne oli mageita kaikissa neonväreissä) ja perhoskaloja. En ihan tiedä nimiä englanniksi saati sitten suomeksi.

6. vierailtiin pikkusaarella joka oli yksi näteimmistä ikinä! En ole erityisemmin cocktailejen ystävä mutta se oli todella sellainen paikka jossa kuuluu ottaa kaunis drinksu :)



Päivän miinukset

1. paloin taas pahasti (äiti, lisäsin rasvaa vaikka kuinka monta kertaa!) Tiesin että näin käy koska sama kävi vuosia sitten snorklatessa. Jostain syystä tykkään snorklata peppu pinnan yläpuolella :D Noh, hyvä puoli on se, että ehdin jo luoda nahkani etupuolelta ja niin parantua joten nyt voin sitten vuorostaan nukkua mahallani :D

2. en tutustunut keneenkään niin hyvin että olisi voinut lähyeä yhdessä juhlimaan. Tosin kaikli muut oli siellä parisuhdelomalla paitsi yksi tyttä joka oli tosi ujo ja nuori eli ei ehkä aivan biletyskohdeeyhmää :) mutta taas optimistisia kun ollaan nii kuulin että nyt pitäisi olla vilkkainta Koh Taolla koska Full moon partyt ovat ohi ja porukka valuu naapurisaareta tänne.

Nyt lähden katsomaan auringonlaskua ja ostamaan jotain tököttiä auringonpolttamiin :) ps. pahoittelen lukuisia kirjoitusvirheitä, puhelimessa ei ole minkäänlaista kirjoitusapua ja jos löisin kaikki isot kirjaimet tulisi hommasta monituntinen :)

My night out was a failure :D

The days in here have been full of nothing - in a good way. I have woken up early to go jogging these two days. Jogging in here, especially because I am not in good condition after winter, is not too easy. Today I decided to follow the signs to some beach I hadn't visited yet (2 km) and after 500 meters of  really strong up-hill I was exhausted and I thought it has to end some point! Buuuut then saw signs of "Eagle-eye resort" 1,5 km and  I figured out it was time fo me to turn back.



Mornings for me are the best time of the day. I mean if they start when and how I want them to start  :D After jogging I have been slow on purpose so I could have bfast as a lunch and have a big one :) I love breakfasts and the coffee and my book. And the scene hasn't been too bad either ;) Then I have been walking around  (today I went to manicure and pedicure on my morning walk) and then stupidly gone to the beach at the hottest time. But I have enjoyed the beach bars in where one can lie down and drink good fruit shakes and very cold beer and observe guys playing football and messing aroung with all girls around. People in here are so good looking that it is almost embarassing to go to the beach! Honestly, I haven't ever seen so many good looking people at the same time.



As already stated, I have been the lonely stalker and mainly observed people. It has been nice so far but today I wanted to have some interaction. It is the day of the famous full moon party and I thought there would be some fake one in here as well (the real one is in the neighbour island and I didn't feel like going). But no, the island is empty! Or there are some people but they are couples, families and so on. I was sure that there would be a party in somewhere and I found some people.  First I went to a bar which had a promising name - Fishbowl (we had some when we were in Rhodes with my friends some time ago). I watched a dvd in one bar how some people were diving and drank my beer. Then I asked from the bar tender some tips where to go and changed the place.

I went to a pub to eat the greasiest fish taco in my life and read actually a book in there :) Then I went to the beach party I had been adviced of and took the biggest beer they had. Then I tried to sit in different places, offered my free drink coupon to one guy who was without drink and tried to see a group which would look like I could crash into. But no. I tried! Last time in Hoi An I sat persistently outside the hostel and finally after an hour or something got company and that ended well as I had company for almost my whole time in Hoi An. But this time I only got tipsy and melancholic about music (Ruby Ruby Ruby, Gold digger, some Greendays song) and dizzy about those guys who play with fire. Aka time to go home :) On my way to the hotel I saw beautiful lanterns which were sent from the bars on the seaside to the sky. And a child who drew to the sand signs and more signs and couldn't walk more than two steps at the time because the sand and sky everything was too interesting. Those made me to smile :)

And here I am now but I will try again. I will get one party before I will go back to working life :) When I go snorkeling I have to meet some people! Over all good night, I enjoyed my time, but failure anyway :P

---------------------------------

Päivät täällä ovat menneet mukavasti tekemättä mitään. Hyvällä tavalla. Olen herännyt lenkille parina aamuna ennen kuin on ollut liian lämmin, tosin torkuttanut aina niin että vähän myöhästyn ja tulee tukala fiilis. Tosin maastot ei näin talvikunnossa ole myöskään täällä suotuisat. Tänään aioin mennä lenkille rannalle jolla en vielä ollut käynyt (2 km), mutta 500 metrin jyrkän ylämäen jälkeen tuli vastaan kyltti joka ohjeisti Eagle-eye resortiin (1,5 km) ja päätin että se oli merkki että oli käännyttävä rakaisin.

Aamut ovat muutenkin mielestäni parasta aikaa. Tai siis silloin kun ne alkavat silloin kun haluan ja siihen tahtiin kuin haluan :) Olen tahallani hidastellut jotta voisin syödä ison aamiaisen lounasaikaan, sillä aamupalaa parempaa ruokaa ei vain ole :) Nautin niin paljon kun saan aamupalan, kahvin ja kirjan eikä ole kiire minnekään. Täällä ei myöskään ole hullummat puitteet nauttia aamiaista ;) Sitten olen vain kävellyt ja katsellut ympärilleni (tänään kävin myös manikyyrissä ja pedikyyrissä aamukävelylläni) ja typeryyksissäni mennyt rannalle aina kuumimpaan aikaan. Sekään tosin ei ole hullumpaa kun voi valita rantabaareista, joissa voi varjossa tai auringossa nauttia porkkana-smoothieta tai kylmää olutta ja vain katsella poikia pelaamassa jalkapalloa ja peuhaamassa kaikkien tyttöjen kanssa joita käsiinsä vaan saavat ;) Ihmiset täällä on niin hyvän näköisiä että melkeen hävettää mennä rannalle! Oikeasti en koskaan ole nähnyt näin paljon kauniita ihmisiä samassa paikassa.

Ja kuten olen sanonut, olen ollut se yksinäinen kyttääjä joka katselee ihmisiä ympärillä, mutta tänään halusin vaihteeksi olla ihmisten kanssa. Tänään on kuuluisa full moon party naapurisaareella, joten ajattelin että ehkä täälläkin olisi jotain "varjojuhlaa", mutta ei. Saari on tyhjä! Kaikki ovat lähteneet sinne, tai siis jäljellä ovat parit ja perheet. Aluksi menin baariin jonka nimi oli lupaava "Fishbowl", niitä tuli nautittua Rodoksella kavereiden kanssa ;) Siellä katsoin joidenkin sukellusvideota ja otin oluen. Kysyin myös baarimikolta vinkkejä illaksi ja sainkin muutaman. Siitä sitten lähdin eteenpäin ja päädyin erääseen  pubiin syömään rasvaisimman kala-tacon ikinä. Ja luin muuten kirjaa pubissa ;)

Syötyäni suuntasin rantabaariin joka minulle oli  neuvottu ja otin isoimman oluen listalta. Siinä sitten istuin baaritiskillä ja vaihtelin paikkaa useasti ja tarjosin muun muassa lippua jolla saa ilmaisen drinkin yhdelle pojallel jolla ei sillä hetkellä ollut juotavaa, mutta tuloksetta kaikki. Ei ole helppoa ei! Viimeksi Hoi Anissa istuin sinnikkäästi hostellin edessä ja odotin jotta joku tulisi jolle jutella ja tulikin, noin tunnin päästä. Se päättyi hyvin koska sen seurauksena minulla oli seuraa melkein koko ajaksi Hoi Anissa. Tällä kertaa olut vain nousi vähän päähän, kuuntelin haikeasti tuttuja biisejä ja tulitanssijoidenkin esitys aiheutti lähinnä huimausta. Se oli selvä merkki että oli aika mennä hotellille ;) Matkallani istahdin vielä rannalle ja näin kuinka monista ravintoloista lähetettiin palavia lyhtyjä taivaalle. Ja lapsen joka väsymättä piirsi hiekkaan kuvioita toisen jälkeen pysähtyen joka toisella askeleella koska hiekka ja taivas ja kaikki ympärillä oleva oli vain niin kiinnostavaa. Ne hymyilyttivät :)

No täällä nyt sitten ollaan. Mutta en aio luovuttaa. Kyllä tästä vielä yhdet pileet aikaisesi saadaan ennen kuin työarki alkaa. Ehkä snorklausreissulla löytyy uusia tuttavuuksia :) Joka tapauksessa nautin kyllä ajastani tänäänkin, vaikkei mennytkään ihan kuin elokuvissa.



Night at the pub / Pubi-ilta parhaimmillaan



Holiday from holiday

Koh Tao, perfect place for relaxing. Loving it! I think I feel even better because I havent seen tourists that much so now I actually enjoy being among tourists and watch them party. I will party some as well for sure because the beach is so cool :D I will atleast sun bath, swim, take massages and manicure, go snorkeling and go jogging. Ah, i am so glad i have a week in here!



--------------


Koh Tao, ihanteelinen paikka rentoutumiselle. Oon niin fiiliksissä! Vaikka paikka on täynnä turisteja se ei haittaa, koska alkumatkalla muita turisteja oli vähemmän. Nyt oikeastaan nautin kun katselen kun kaikki bailaa rannalla. Ja aion kyllä itsekin, en ole koskaan ollut rantabileissä :) Bailaamisen lisäksi tarkoituksena on käydä hironnoissa, manikyyrissä, lenkillä, snorklaamassa ja ottaa rennosti rannalla. Kivaa!

About Halong Bay and the sad moments in Mai Chau

First of all, I want to recommend the best hostel I have ever been. If you need a place to stay in Hanoi you should choose Bodega Hostel. It is reasonable priced, clean and very comfortable (double room was heaven! :D) and the staff was so nice and helpful that I couldn't understand it! If you even sat down to the lobby they brought you a drink and walked you cross the street when a bus picked up for the trips. Either hand in hand or two on both sides. Amazing.

Halong Bay

My last days in Vietnam - mostly fun and interesting but they included also really hard and sad moments for me. So the first day in Hanoi was sightseeing by walking. The second was with a boat in Halong Bay. The views were awsome and we were lucky because there was quite few tourists compared to many days as it is a world heritage sight. We could see many things close by as the biggest floating village in the world which had a school and everything! We could also go canoeing and I wanted to do that of course. Actually I was almost the only one who wanted to go canoeing, so I had to go alone. I looked maybe a bit scared because one Australian man offered to go with me even though he had to pay extra. There are some nice people in this world :)

Our guesthouse in Mai Chau /
Majapaikka Mai Chaussa

The third and the fourth day were for a trekking trip to Mai Chau. What I learned later was that the trekking part didn't practically exist. I thought I would be walking 8 hours in a day and just stopping to see something interesting but we went with the bus to a small hotel with bungalows and it was our supposed "homestay". Well, it was family owned and the place was very nice so no complaints :) We had to wait like three hours and then we went to a bike trip. Like 2 kilometers and stopped after every 100 meters (Í got finally a shot glass to my collection :)). We visited many normal houses on our way.  After seeing some cities and houses in Vietnam, I can say that the common features are that there is almost no furnitures but just one massive wooden shelf and on top ot it a TV. There is always a tv. Houses at least in Mai Chau had just one room but even in those they always had one place to welcome the guests. And people sleep often on the floor or in one big bed all together.

The group that I was travelling with was nice. We had one girl from Amsterdam, a couple from South Germany, two spanish men (Mallorca and Barcelona) and a guy from England (Newcastle). I was more like observer this time - the energy of one of the spanish guys was somehow exhausting :D But I had a really nice time with really good homemade food, some beers in the evening and a dance performance made by the villagers.


Vietnam vs Europe footbag match /
Vietnam vastaan Eurooppa footbag-matsi



The next day we woke up early and went for "trekking". We walked through the same places as the day before but continued further to see the markets. Well you can imagine how it looks like. Again chickens in very small cages or tied up from their feet. Then we continued to a hill. So many steps ahead but we knew that on the top there would be a cave so we bravely took the thousand steps and it was really cool. The view was awsome and the feeling of succeeding as well. The cave was also something interesting and it was fun to climb in there. Our guide was weird, he spoke barely english, stopped everywhere to take pictures of himself and tried not to climb with us. Better guide was a dog we named as "Poncho". He went all the way with us through the markets, up to the hill and showed us the way back.

Poncho showing the way to the cave /
Poncho "opaskoira" näyttämässä tietä luolaan

On the way back we saw couple of things that I think I will remember forever. First we stopped in one place because a lady was saying something to our guide and pointing out to a spot next to a small river. We tried to see what was in there because we couldn't understand what our guide was saying. They had a long stick and they were poking something with it. That something barked and we saw that there was a dog which had a tumor size of a football on her tummy. It couldn't move. But they kept poking it. That was such a sad scene. They kill dogs for eating but it looked like they thought the tumor was something "devilish" and they didn't want to touch the dog. Poor thing...

I left a bit behind because I was thinking what I had just seen and I saw everyone stopping next to a town house. There was a cow, or just a baby cow making noise and people around it. When I reached them they told me that they are going to kill the cow - and that we are going to watch. When I realized they are serious I considered a moment and started walking away. I didn't have the need to see that. When I was walking away I saw one man walking there with a slege-hammer. Then I could hear the first hit and enormous laughter of our guide and some other people. Another hit. And a third one... And they kept laughing. I felt so bad. I heard that it had suffered - well it took three hits to finish it. I don't understand how people can be so cruel. I understand that we eat meat and that animals have to die because of it but humans are capable to have mercy. We choose which animal lives and which dies and when. We should appreciate the animal who is giving its life and have respect it becouse we understand better. Atleast we should.

Rest of the day I was quite silent (as the rest of the group, it had affected them as well) and I was so willing to go back to the hotel and another three hour wait without doing anything but just sitting and waiting for a bus was so frustrating. Luckily our wonderful hostel had prepared double room for me and Suzanna, without a cost cos we had booked the trips using the hotels travel agency.

I am now sitting in an airport and heading soon to Bangkok and Koh Tao. Bye Bye Vietnam, it was interesting to meet you!

----------------

Aluksi haluan suositella erittäin lämpimästi hostellia, jossa vietin yöni Hanoissa. Mikäli siis olet yöpaikkaa vailla Hanoissa kannattaa valita Bodega Hostel, joka on hyvällä sijainnilla kaupungin vanhan alueen tuntumassa. Hostelli oli edullinen ja huoneet erittäin siistejä ja mukavia (erityisesti 2hh, amme ja kaikkea) ja aamupala todella hyvä hostelliksi. Ja hostellin henkilökunta - aivan sanoinkuvailemattoman ystävällisiä ja avuliaita. Jos istahdit aulaan, tuotiin vesilasi eteesi alle minuutissa. Joka kerta. Ja jos lähdit hostellista bussilla retkille, henkilökunta tuli kädestä pitäen auttamaan tien ylityksessä. Joko kirjaimellisesti tai kummallakin puolella henkilö kävelemässä vieressä. Kyllä kelpasi.

Viimeiset päiväni Vietnamissa olivat suurimmaksi osaksi hauskoja ja mielenkiintoisia, mutta mukana oli myös todella surullisia hetkiä. Ensimmäisen päivän vietin siis Hanoissa kävellen ja katsellen nähtävyyksiä. Toisen päivän vietin veneillen ja kohteena oli siis Halong Bay. Maisemat olivat kerrassaan upeita ja pääsin myös melomaan kanootilla matalien väylien, ikään kuin luolien kautta pieniin poukamiin. Yllätyin iloisesti sillä ensin näytti siltä että joutuisin veneilemään yksin enkä oikein ollut siitä varma sillä sää oli aika huono. Näytin varmaan pelästyneeltä sillä yksi mukava australialaismies tarjoutui tulemaan kanssani vaikka hän joutui maksamaan siitä. Maailmassa on sitten mukavia ihmisiä! Meillä oli onnea sen suhteen että turisteja oli aikalailla vähän tässä maailmanperintökohteessa ja näimme läheltä muun muassa maailman suurimman kelluvan kylän jossa oli myös kelluva koulu!

Kolmas ja neljäs päivä oli varattu vaellusreissulle Mai Chauun. No myöhemmin selvisi ettei vaelluksesta ollut tietoakaan. Luulin että pääsisin kävelemään reppu selässä 8 tuntia päivässä ja pysähtymään mielenkiintoisiin paikkoihin ja viettämään yön matkan varrella. Meidät kuitenkin vietiin hotellilta suoraan majapaikkaamme, joka muistutti enemmän bungalow-hotellia kuin paikallisten asumusta, mistä meille oli puhuttu. Siellä meille oli varattu huone jossa oli iso siskonpeti ja nukuin siellä kahden muun reissulaisen kanssa. Meidän ryhmämme oli hauska eurooppalainen kokoonpano. Yksi tyttö oli Amsterdamista, pariskunta Etelä-Saksasta, kaksi miestä Espanjasta (Mallorcalta ja Barcelonasta) ja yksi poika Englannista (Newcastlesta). Oli mukavaa jutustella ja viettää iltaa ja syödä todella hyvin. Illalla saimme nauttia paikallisten tekemästä tanssiesityksestä, jossa myös näkyi maanviljelyn tärkeys heille- yksi kipaleista oli muun muassa nimeltään sadonkorjuu.

Normal house in Mai Chau / Normaali talo Mai Chaussa

Ensimmäisenä päivänä kävimme parin kilometrin mittaisella pyörä"lenkillä" ja pysähtelimme kurkistelemaan ihmisten koteihin. Kyllä ihminen vähällä pärjää, täytyy sanoa. Taloissa on vain yksi huone ja ihmiset nukkuvat lattialla tai kaikki yhdessä sängyssä. Monessa paikassa oli vain yksi iso massiivipuulipasto jossa telkkari (AINA telkkari, oli kämppä kun kämppä) ja yhdessä talossa näin jääkaapin. Kaikki ostetaan suoraan syötäväksi eikä niitä säilytellä. Ja tietenkin ruoka tehdään tulella. Oli kiinnostavaa nähdä miten Vietnamissa oikeasti ihmiset asuu. Muutaman vietnamin kaupungin jälkeen osaan sanoa jo että yhteistä kaikissa asunnoissa on huonekalujen vähyys, niiden koristeellisuus, telkkari ja tila jossa otetaan vieraat vastaan. Pysähtelimme tietenkin myös monissa paikoissa joista olisi voinut ostaa jotain. Sain vihdoin snapsilasin ostettua :)

Toisena päivänä kävimme kävelyllä ja kiersimme samat paikat kuin pyörälläkin, paitsi että jatkoimme pidemmälle. Kävimme markkinoilla, mutta niistä nyt ei tarvitse sen koommin mainita. Paljon vihanneksia, lihaa ja kanoja ja kukkoja pienissä häkeissä päällekäin. Kiipesimme myös kukkulalle jonka ylätasanteella oli luola. Portaita oli tuhottoman monta mutta kyllä maisema ja luola palkitsi vaivannäön. Koko toisen päivän ajan meillä kulki mukana koira jonka nimesimme Ponchoksii. Poncho oli parempi opas kuin oikea oppaamme joka yritti luistaa kukkulalle kiipeämisestä.

Kun suuntasimme takaisin näin pari juttua jotka kyllä jää varmasti mieleen ja mietityttämään pidemmäksikin aikaa. Ensinnäkin meitä tuli vastaan tiellä vanhempi nainen, joka osoitteli kepillä jonnekin joen kannakselle ja selitti kovasti jotain oppaallemme vietnamiksi. Kun tulimme lähemmäs nähdäksemme paremmin rouva rupesi tökkimään kepillä kovasti jotain ja se jokin alkoi haukkumaan. Kannaksella oli koira jolla oli jalkapallon (valehtelematta) kokoinen kasvain mahassaan eikä se siksi voinut liikkua. Se oli surullinen näky. Vaikutti siltä että paikalliset ajattelivan kasvaimen olevan jotain "yliluonnollista pahaa" eivätkä siksi halunneet koskea koiraan. Hyviä koiria syödään iltaruoaksi takapihalta ja kärsiviä tökitään kepeillä. Ei ole reilua minusta ei. Tämän jälkeen jättäydyin joukosta vähän mietiskelemään itsekseni ja saavutin toiset vasta kun he pysähtyivät eräänlaisen kaupungintalon pihalle missä paikallisiakin oli kokoontuneena. Keskellä pihaa ammui vasikka ja kun kysyin mikä on meininki, minulle vastattiin että vasikka aiotaan tappaa siinä ja me aiomme katsoa. Kun tajusin että he olivat tosissaan lähdin kävelemään hitaasti suuntaan jota pidin oikeana. Ei ollut tarvetta nähdä kyseistä toimitusta. Kävellessäni näin miehen kantavan kivistä moukaria kädessään ja hetken päästä kuulin tumauksen, toisen ja vielä kolmannenkin. Ja paljon kovaäänistä naurua koko toimituksen ajan. Kuulin että vasikka oli kärsinyt, no tarvittiin kolme lyöntiä viimeistelemään se. Ymmärrän kyllä että kun syödään lihaa, täytyy eläimet tappaa, mutta se tapa millä se tehdään on oleellinen. En voinut ymmärtää mikä siinä oli niin hauskaa, Julmaa. Me pystymme päättämään kenen hengen ottaa ja kenen jättää. Ja antamaan armoa. Kyllä pitäisi arvostaa niitä eläimiä jotka pääsevät hengestään meidän burgereidemme takia. Se on minusta vähintä mitä me voimme tehdä...

Loppupäivä meni hiljaisesti - koko ryhmän osalta. Minä olisin halunnut suunnata suorinta tietä takaisin Hanoihin, mutta edessä oli taas kolmen tunnin odotus. Olin niin turhautunut ja täytyy sanoa että voin myös vähän pahoin. Onneksi kun vihdoin pääsimme hostellille hostellin henkilökunta oli valmistellut meille 2hh, jonka jaoin Suzannan kanssa. Eikä yöstä tarvinnut  maksaa koska olimme varanneet matkat hostellin kautta. Se oli täydellinen juttu siihen saumaan. Sinne jäi siis Hanoi ja Vietnam. Hei hei, oli kiinnostavaa tutustua!

Facts and observations about Vietnam

My time in Vietnam is coming to its end. Many of you don't know, but my plans changed during the last weekend in Finland. I am going to do my volunteer work in Thailand and I have to leave Vietnam already 23th of February. But before that I will go to Mai Chau for a trekking trip, which I have been waiting for.

Here are a few things I have spotted during my stay in Vietnam.

• You can do two things on a rice field which I didn't know about. 1 ride on a buffalo and 2 go fishing. But that how the fishes got in there, I dont know... :)
• I dont know if I mentioned this before but people pee everywhere! I have seen old woman peeing on a bridge, hound boy taking a leek just half anmeter from me outside the railway station in Saigon and men dressed in suits peeing next to the road
• There are more scooters in just Hanoi than there are people in Finland
• Vietnam comes from word Viet, which is the biggest ethnic group in Vietnam, around 80% and nam means south of china.
• Vietnamese dont eat dog. But just in the beginning of each lunar moon coz it means bad luck. But eating dog in the end of the lunar moon, means good luck so hopefully Vietnamese pets know their calendar.
• Vietnam teaches how to be patient. And I have learned some of it already! For example today when going to Halong Bay I heard in a bus that the journey will take four hours with bus. One way. In Finland I think if a weekend is long enough to go somewhere if it takes four whole hours to get there. Now I didn't even blink an eye. Also when our boat got stuck today like thirty people inside. I considered getting my book out. In the end some other boat came to toe us. No problem! :)

----------------------------------

Kohta on aika jattaa Vietnam taakse ja suunnata kohti Thaimaata. Monet eivat viela tieda, silla sain varmistuksen vasta viimeisena viikonloppuna Suomessa, mutta paatin viimehetkella vaihtaa vapaaehtoistyon kohdetta.

• Riisipellolla voi tehda ainakin kahta asiaa josta en tiennyt: ratsastaa buffalolla (ne on muuten isoja elaimia) ja kalastaa. Sita mista ne kalat sinne oikein tulevat, en todella tieda :D
• Saatoin jo mainita tasta, mutta ihmiset oikeesti pissii joka puolella ja taysin avoimesti! Olen nahnyt ainakin naisen sillalla, pojan kuseksimassa jalkani viereen rautatieasemalla ja pukumiehia tien reunassa...
• Jo pelkastaan Hanoissa on enemman skoottereita kuin Suomessa ihmisia
• Sana Vietnam tulee sanoista Viet, joka on suurin etninen ryhma Vietnamissa (noin 80 %) ja Nam, joka tarkoittaa Kiinan etelapuolella olevaa osaa.
• Vietnamilaiset eivat syo koiraa. Tai siis eivat ainakaan heidan kuukautensa alkupuolella koska se saattaa tietaa huonoa onnea (ja onni on kaikki kaikessa vietnamilaisille). Mutta loppupuolella se taas tietaa hyvaa onnea seuraavalle kuulle. joten toivottavasti vietnamilaiset koirat osaavat katsoa kalenteria...
• Vietnam opettaa karsivalliseksi. Ja olen oikeasti jo saanut siita vahan oppia! Esimerkiksi tanaan kun olimme menossa Halong Bayhin, kuulin etta matka kestaa 4 tuntia. Suuntaansa. Suomessa mietin etta kannattaako jonnekin lahtea jos on vain viikonloppu aikaa ja matka kestaa nelja tuntia. Nyt nielin homman mukisematta. Myoskin kun tanaan laivareissulla jaatiin pootilla jumiin karille niin meinasin kaivaa kirjan esiin. Kylla siita ajallaan :) Ja paastiinkin lopulta toisen laivan hinaamana. Ei ongelmaa ;)

Grey Hanoi

Hanoi

The bus trip from Hoi An to Hanoi was looong. But it wasn't so bad because the sleeper seats were relatively soft so I slept big part of the trip. It was 18 hours of honking, the driver honked to alert everyone (including scooters) he passed - and he was passing all the time. And at the night time, the trucks which were coming from opposite direction, honked to our bus which was often on wrong line. But we got to Hanoi safely around 8 am and I had the whole day to see this city.

One temple I visited randomly / yksi temppeli jossa vierailin

First impression of this city was really good. The traffic is not somehow as chaotic, there are more traffic lights. There is also a lake in the middle of the city. It of course effects that I am more confident to move around than I was in HCMC but I think I like this city more. It was raining the whole day, but not like pouring rain but like in greenhouses, but the whole day was really grey.

I visited one temple and went to see the mausoleum of Ho Chi Minh. It was a very interesting day. Now I have to run, a tour to Halong bay. I hope it doesn't rain :)


------------------------------

Mausoleum of Ho Chi Minh / Ho Chi Minhin mausoleumi

Perilla Hanoissa. Jai todella vahan aikaa kirjoittaa tama suomenkielinen teksti koska pitaa kiitaa etten myohasty retkelta. Joten kuvien perusteella vahan paikkoja jossa kiertelin eilen. Ensimmaisen paivan perusteella tama on mielestani miellyttavampi kaupunki kuin HCMC, tosin voi johtua siita etta nyt on vahan enemman rohkeutta liikkua. Eilinen oli sateinen, saa nahda miten tanaan kun vuorossa on retki Halong Bayhin.

Välietappina Hoi An

Ah, nyt on rentouduttu. Nyt alkaa vasta tuntumaan että saa kiinni tästä matkustamisesta ja on toipunut siitä järkytyksestä että onkin yhtäkkiä Aasian perukoilla :)

Duunissa riisipellolla / Working in a rice field

Matka junassa oli täynnä kaaosta, ihan normaalisti. Hyteissä oli kuusi numeroa, mutta vain neljä sänkyä. Kuinkas muutenkaan :D ja sitä sitten selviteltiin, tai paikalliset selvitti ja minä istuin aina siihen mihin käskettiin. Eivät muuten puhuneet englantia. Loppujen lopuksi jaoin sängyn, joka ei muuten ollut minun, jonkun paikallisen pojan kanssa. Vähän sitä siinä ihmeteltiin puolin ja toisin mutta täällä ei ole tapana protestoida niin tyydyttiin kohtaloomme. Danangissa olin edelleen allerginen takseille ja otin tällä kertaa vähän isomman 2-pyoräsen alle ja sen kyydissä huristelin onnellisena Hoi Aniin.

Hoi An on ollut eräänlainen hengähdys ja tosiaan nyt on vasta tajunnut mitä se merkitsee olla täällä ja reissussa yksin. Olen tavannut täällä muutamia uusia tuttavuuksia ja käynyt rannalla, pyoräillyt ympäriinsä ja katsellut kaupungin upeita vanhoja rakennuksia ja temppeleitä. Niin ja tuli käytyä myos hommissa riisipellolla ;) Täällä sain myos ensimmäistä kertaa todella hyvää ruokaa!

Nyt reissu jatkuu kohti Hanoita, 16 tuntia bussissa. Herkkua! Halauksia kaikille, ja hyvää käärmeen vuotta ja myohastynyttä ystävänpäivää!

Chúc mừng năm mới 2013

Now I am relaxed! Hoi An was a really nice stop for relaxing and just figuring out that I am really here and think what it means to me.

The train trip was a chaos, nothing new :) The sleeping wagons had six numbers but only four beds. Locals were sorting it out and just put me to sit on a bed after another. Noone spoke english. But I wasn't too stressed, at least I was in the train. After all I ended up sharing a bed, which wasn't mine that I know, with one local guy. Well we were both a bit surprised and I saw him trying to figure out what to do but in the end we had no choise than just share the bed as it does nothing good to protest in Vietnam.

In Hoi An I have been on the beach, cycling on a country side and eaten really well! Now I have gotten good vietnamese food :) And I worked in a rice field ;) But now I have to run to the bus to continue my trip to Hanoi. Happy year of a snake 2013!

Hoi An 

Hoi An

A long trip to Danang

The day started at 5.45 am. Our hotel in Phu Quoc was a bit unconventional as at the night we had to wake up the whole house when we wanted to come in (once it really seemed that we were left out for the night) and this morning even though i had asked for a taxi, the door was locked so I couldn't get out from the hotel. I was yelling there and again woke up finally the whole family. The taxi, of course, was not even called and they couldn't get ömme one so eventually someone from the hotel had to drive me to the airport. Well I had guessed that something like that would happen so I had enough time - no problem.



Then in HCMC I was really really over charged. Supposedly a "safe" taxi but the meter had so high number so I didn't even have money to pay the total. I was so angry. And also for the first time I felt very far from home. And a bit helpless. Then I sat at the train station and tried to get over it, it was after all just money. I managed to buy a ticket for the last train today (all were full and later I found out that that one is now sold out as well) and started wonder about and think what to do the next 11 hours.



I ended up sitting in Burger King (comforting ;) ) and eventually I took "motobike" so a scooter taxi to the centre. That was my first motobike experience, but I refused to take a taxi ;) On my way back I managed to bargain quite well with the ride so I got a bit of my travelling mood back :) I knew I would be fooled in some point but not the first day alone, give me a brake.



Now I am watching people (i saw one big fight between man and woman and so many people gathered around to separate them or interfere in some way), drinking way too much all kind of sugar drinks and waiting for my first night train experience. I also realized that many families in here wear matching clothes and they look quite funny when they sit on one scooter - all four or five people



The train trip is short, only 15 hours, then one bus and then a shower. My traveller nature is being tested ;)



----------------



Pitkä päivä takana. Ja edessä. Tänään heräsin 5.45 ja lähdin, tai yritin lähteä taksille. Meidän hotelli oli vähän omituinen. Yöllä kun kömmittiin takaisin matkoiltamme ovet oli munalukolla suljettu eikä ketään missään. Siinä sitten hakkailtiin ovia ja herätettiin koko talo että joku tulisi avaamaan jotta pääsisi nukkumaan. Kerran meinattiin oikeesti miettiä että missä sitten vietettäis yö kun ketään ei ilmestynyt avaamaan, lopulta sitten päästiin sisälle. No sama juttu tänään aamulla. Vaikka olin olevinaan tilannut taksin kuudeksi oli niiltä unohtunut että minun pitäisi päästä varmaan uloskin. Huutelin siellä aikani ja lopulta koko perhe yksitellen heräili avaamaan ovea ja tilaamaan sitä taksia jota ei koskaan ollut tilattu. Arvasin että jotain tällaista sattuu joten olin varannut aikaa. Eli ei siinä mitään :)



HCMC taas osoitti sen että valppaana pitää olla. Taksissa sain maksaa mittarin osoittaman, normaaliin verrattuna varmaan nelinkertaisen hinnan (ei muuten ollut tarpeeksi rahaa edes mukana). Kyllä kiukutti. Ja ekaa kertaa tuntui että on kaukana kotoa. Ja vähän avuton.



Keräilin sitten juna-asemalla vähän ja ostin lipun päivän viimeiseen junaan. Muut oli täynnä ja kuulin myöhemmin että myös viimeinen juna on nyt loppuunmyyty. Sitten tuli aiheelliseksi miettiä että mitä tällä 11 tunnilla sitten tekisi, ja päädyin Burger Kingiin miettimään kohtaloani. Siinä sitten aikani istuttuani päätin lähteä keskustaan ja otin takseja vältelläkseni "motobiken" eli sellaisen skootteritaksin. Sillä sitten pieneen ylihintaan pääsin tutuille paikoille. Takaisin tullessa osasin jo tinkiä sopivasti ja se nostatti mielialaa :)



Nyt sitten katselen ihmisiä (näin yhden tappelun jossa mies ja nainen otti mittaa toisistaan ja esitykseen liittyi kymmenittäin ihmisiä joko erottamaan riitapukareita tai muuten vain sekaantumaan) ja juon aivan liian paljon aivan liian makeita sokerijuomia. Huomasin myös, että täällä perheet pukeutuu mätsääviin väreihin. Hauska näky kun ne painelevat yhden skootterin kanssa 4-5 päällä.



Junamatka kestää nautinnolliset 15 tuntia ja sitten vielä vaihto bussiin. Sitten muuten maistuu suihku. Reppumatkaajan luonnetesti, osa 1.

Niin pitkällä kuin pippuri kasvaa

IN ENGLISH BELOW

Jarkko ja pippuri / Jarkko and pepper



Nyt on aika jättää jäähyväiset Phu Quocille ja pojille. Tänään on ollut haikeutta ilmassa kun meidän tiet eroavat yli kymmenen päivän reissaamisen jälkeen. Käytiin tänään vielä härväilemässä skoottereilla saaren pohjoisosassa, jossa on metsäisempää. Skootterit kulki tällä kertaa enemmän tai vähemmän liukkaasti. Minun pelini teki tenän pari kertaa ja sammui kesken ajon mutta onneksi vain hetkellisesti.

Päivään kuului myös nokoset rannalla riippumatossa, kiipeäminen jonkinnäköiseen vahtitorniin ja kävely metsässä tutkien liaaneja sun muita. Käväistiin myös pippurifarmilla pureskelemassa tuoreita pippureita.

Janne ja liaani / Janne and liane

Huomenna matka jatkuu pojilla Kambodzaan ja minulla Ho Chi Minh Cityn kautta yöjunalla Danangiin, josta sitten otan bussin Hoi Aniin. On kyllä jännää kivalla tavalla lähteä reissaamaan yksin, mutta täytyy sanoa että nämä päivät poikien kanssa reissussa ovat olleet mahtavia enkä parempia tuntemattomia matkaseuralaisia olisi voinut Ho Chi Minh Citystä poimia.


----------------------------------------------


It is time to say bye bye to Phu Quoc and to Janne and Jarkko. Today we have felt a bit sad after some ten days travelling and experiencing together. We spent the last day in Phu Quoc on the road, with our dear scooters (mine died couple of times on the road in the middle of nowhere but luckily it was only temporary). We visited a pepper farm and tasted raw peppers, walked in a forest full of trees I have never seen and climbed on a some kind of watch tower. I enjoyed a nap after meal on the beach :)

Anna ja päiväuniaika / Anna and naptime

Tomorrow the adventure continues. Boys will head to Cambodia and I will go through Ho Chi Minh City, take a night train to Danang and continue the next day to Hoi An. I am excited in a good way because I will be on my own again, but I have to say that these days with boys have been awsome and I couldn't have picked better strangers from HCMC some 10 days ago.

Chilling out in Phu Quoc

City centre and real life / Keskusta ja oikeaa elämää

Janne and Jarkko arrived few hours after I had arrived and we have been exploring Phu Quoc now for three days. Janne was welcomed in very odd way. We were wondering about in one small street and he got his "male-parts" checked out by a she-male out of the sudden(as the boys called him) the first day he was in here. He was in quite of a shock for some time :P

In this small street I saw many local residences. It is quite amazing how they have houses which have only two walls, chicken, children and people in dirty conditions and then flat screen tv´s and other electronics and very fine wooden furnitures which would cost fortune in Finland. You really can see what is affordable in here and also to what people want to put their money. They are following their time in certain things.

The paradise side can be found here as well when you have the right means - this time it means a scooter :) We rented scooters for a day and embraced ourselves to join the traffic in Vietnam. With my Winnie-the-pooh helmet and white skin I must have been a alive warning signal so the locals knew to be aware :D

We drove hours and found untouched beaches and stopped by for a swim and enjoyed our time. The road was partly sand road, partly gravel, partlydamaged asphalt aaand partly just made 4 line fine asphalt road which almost no-one used. It was so fun to drive around in such a wonderful landscape, it remínded me about Mexico.

We had a competition in one of those well made parts of the road and couple of locals joined as well. We drove back and forth with the scooters which went a bit faster than in Finland :P It was really a wonderful day but now I have been suffering for two days because I burned myself badly even though I was drowning to my sun lotion... But it was worth it!

I have been well not disappointed but just a bit wondering as the food has not been as good as I expected. But over all good basic food, I don't say that it would be bad - not at all. Just that I thought that like with mexican food, the food you make at home or eat in Amarillo is nothing similar to the original one. Well in here the difference is not that big I think. Best food has been in very small places with plastic chairs and kitchen on the street. But in Hanoi, I will go and eat in a really nice restaurant and we'll see what happens then :)

-------------------------------------

Janne ja Jarkko saapuivat muutama tunti minun jälkeeni ja me jatkoimme tutkimusretkiä yhdessä. Janne toivotettiin tervetulleeksi oudolla tavalla, paikallinen, no kovin naisen näköinen mies, kävi kiinni Jannen jalkoväliin keskellä katua. Janne sai keräillä itseään hetken :P



Mai-Sisko was here / Mai-sister was here

 Samaisella pikkukadulla rupesin miettimään miten hassua on että paikalliset asuu taloissa joissa on vain kaksi seinää (ilma varmasti kiertää paremmin kun ei ole ilmastointia) kanat ja ihmiset makoilevat sulassa sovussa likaisella lattialla ja silti heillä on viimeisen päälle taulutelevisiot ja muut elektroniikat sekä aivan huippuhienon näköiset huonekalut hienosta puusta, mitkä maksaisivat Suomessa maltaita. Näkee selvästi mikä on halpaa ja mihin ihmiset haluavat rahansa laittaa. He seuraavat aikaansa tietyissä asioissa.

Löysimme myös sen kauan odotetun paratiisipuolen täältä saarelta. Siihen vaadittiin vain oikeat menopelit alle, eli skootterit. Uskaltauduttiin liikenteen sekaan ja minä (kuten rakas siskoni sanoi) valkoinen kuin kalkkuna Nalle Puh -kypärässäni olin varmasti paikallisille elävä "muu vaara!" merkki, joka tuli kiertää kaukaa :)

Niin me sitten pisteltiin menemään upeissa maisemissa. Löydettiin koskematonta rantaa kilometrikaupalla ja pysähdyttiin uimaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Tietä oli joka lähtöön hiekka- ja soratietä sekä huonoa rikkinäistä asvalttitietä sekä vastavalmistunutta nelikaistaista tietä, jolla ei vaan vielä oikeen kukaan meidän lisäksi kulkenut. Siellä pistettiin kiihdytyskisa pystyyn ja paineltiin ees taas hyvää tienpätkää. Paikallisetkin liittyi kerran ilonpitoon. Ja skootterit kulkivat vähän kovempaa kuin Suomessa. Ai että :)



Just reading / Lueskelua rannalla

 Oli kyllä loistopäivä, mutta siitä onkin nyt kärsitty sitten pari seuraavaa päivää. Kalkkunasta tuli katkarapu, vaikka kuinka yritin aurinkovoiteella lotrata. Eilinen meni leffoja katsellessa viileässä hotellihuoneessa ja tänään ollaan Jannen kanssa vain lueskeltu rannalla varjossa. Jarkko oli koko päivän sukeltamassa. Kohta suunnataan taas illalliselle.

Täytyy kyllä sanoa että ruoka ei ole täällä ollut ihan niin loistavaa kuin odotin. Meksikossa koin että ruoka jota kotona laitetaan ja Amarillossa tarjoillaan on täysin erilaista kuin oikea meksikolainen ruoka ja ajattelin saman pätevän myös täällä. Mutta ero ei mielestäni ole niin suuri. Ruoka on ollut parasta pienissä paikoissa, joissa syödään katukeittiön ruokaa pienillä muovituoleilla istuen. Aion Hanoissa käydä hienossa ravintolassa. Katsotaan sitten miten suu pannaan :)

Phu Quoc is not just a paradise

The first two hours in Phu Quoc have been interesting. I don't know if I got fooled with the taxi but the meter showed more than it should have compared to other places. Also the first "thinking beer" was double priced - i got used to too good in those cities where you didn't have to be so "on your toes" as the Finns say. The hotel is good, it is not a resort where all the å näytti kyllä reippaasti enemmän kuin mitä aiempien kyytien perusteella olisi pitänyt. Ja siitä selvitäkseni otin mietintäoluen joka sekin tuli maksamaan tuplasti aiempiin verrattuna. Hotelli on hyvä, siisti ja ilmastoitu. Ja halpa, mikä tarkoittaa ettei tämä ole mikään resortti, joissa ne muut turistit ilmeisesti piileskelee, vaan keskustassa jossa meno on taas ihan erilaista. Lihaa tarjolla elävänä (kuten arvata saattaa ei kovin hyvin pidettynä) ja kuolleena tai vastikään tapettuna, kadut verellä. Täällä on kartan mukaan rantojakin, missä, sitä en vielä tiedä. Taitaa olla tilausta vielä toiselle mietintäoluelle...

Best of Can Tho



Going to the floating markets / matkalla kelluville markkinoille



Cái Răng (floating market) / Cái Răng (kelluvat markkinat)



sellers working /  kauppiaat työssään



People living on the side of the river. It was very sad how everything was so dirty and unclean... /
Ihmisten asumuksia joen rannalla. Oli surullista nähdä kuinka likaista kaikkialla oli...



Final step when making rice noodles / riisinuudelien valmistuksen viimeinen vaihe

Our hotel Thanh Thuy / meidän hotellimme nimeltään Thanh Thuy



Tet celebration, on the background the statue of Ho Chi Minh / Tet:in juhlintaa, taustalla patsas setä Ho Chi Minhistä

There are hundreds of these small selling booths in the city centre. This one is selling the famous sugarcane juice.  / Tälläisia pieniä myyntikojuja on keskustassa satoja. Tämä myy kuuluistaa sokeriruokomehua.



Bye bye Can Tho, I have to say that I won't miss you. Tomorrow Phu Quoc and beaches!
Moi moi Can Tho, ei tule ikävä. Huomenna Phu Quoc ja rantsuun!



Mekong Delta Millionaires

SUOMEKSI ALLA

After bfast gathering with the help of our guide book (3 pages I had copied before I left from a guide book) we decided to head to Ben Tre and then continue our way to Can Tho. Ben Tre was described to be less turistic and indeed that it was. Bus was old and very local and therefore really cheap. Finding our way there was so easy that we were sure that later something would go wrong...

We stepped out from the bus and decided just to walk to get a plan. Well, at this point I should tell that boys are both with quite light back-bags, good reasoning I would say. And mine, well I used one day to sort out everything that I could just think of throwing away and left them to HCMC. But I refuse to throw away my girly things (sometimes it is nice to look like a girl after sweat and dirt :P) and the toys I stubbornly decided to bring from Finland so I walked without complaining, and really I didn't! So the trip ended up to be 10 km walk in the afternoon, you can bet it was warm :D

In the end our "hotel" which we had spotted from our "guide book" turned out to be a restaurant where no one spoke english. Well, no one spoke english in anywhere in Ben Tre but one police and we were quite of a sights in there. The walk didn't seem so bad when everyone was so friendly and all the time someone was yelling "Hello!" and smiling and laughing friendly.

Riisipelto / rice field

We spent two days and three nights in Ben Tre. Our hotel was cheap but we had some friends we had to share it with such as cockroaches and gekkos but it was in good location for walking around and seeing the city full with scooters again. We experienced very crowded "unspoiled markets" full of locals and no bargaining.

We made a 7 hour trip with bikes to the countryside with a guide and saw a side from Vietnam we wouldn't have ever seen if we wouldn't have taken that trip with the guide. Very small (seemed endless) strees made out of concrete which cars couldn't go. And we also took a rowing boat to small rivers without anyone basically but us. We saw how they make matts, coconut candies (Ben Tre's "thing") and we saw a funny old man whose home was full with antique from Vietnam close-by countries. He offered us coconut milk (straight from the coconut with a straw) and tee in his house and teached us how to climb to a palm tree :D He laughed all the time!

Ben Tre was really a good stop for a trip. We ate frog, tasted the most horrible sugarcane juice, walked so that all of us needed plasters and saw a very friendly town with very good local food. But all has its end and we had to go on. We took a taxi this time to the bus station (65 000 dongs so 2-3 €) and waited couple of hours for the bus. But as we have adapted the local style not to be in a rush, we were just pleased sitting and watching people :) Then we took again a local bus which we had to share this time with chickens. It is funny how the ticket is so cheap, just couple of euros, and there are no more than 15 seats and three staff members, one driving, one opening the door manually of course, and well I don't know what the one did.

Can Tho gave us a culture shock. So full of tourists and annoying sales people selling trips, even a bit rude people. Well Janne said well that in Ben Tre people treated us like people, and in here people treat us like a wallet carriers. But riverside is beautiful, especially because they are decorating for Tet, their new year which is in about three days. Everything is about Tet now.

-----------------------------------

Aamiaismiittingissä HCMC:ssä päätimme opaskirjamme (eli kolmen kopiodun sivun perusteella) lähteä suuntaamaan suistoalueelle Ben Tre -nimiseen kaupunkiin. "Opaskirja" kertoi sen olevan vähemmän turistinen kaupunki kuin esimerkiksi Can Tho, johon päätimme suunnata sen jälkeen. Keräsimme kamppeemme ja suuntasimme bussiasemalle. Parilla paikallisbussilla matka kesti pari-kolme tuntia. Kaikki meni niin putkeen että tuntui siltä että jonkin on pakko mennä pian pieleen.

No eihän se pahasti pieleen mennyt, mitä nyt muutamia kilometrejä väärään suuntaan. Tässä vaiheessa on hyvä sanoa että poikien kantamukset ovat fiksun kevyitä ja minulla taas aikalailla ylipainoa. Johtuu osaltaan tavaroista joita kannan vapaaehtoistyön takia mukana ja osaltaan taas siitä että olen ylpeästi tyttö! Kiva välillä että hien ja lian alta saa esiiin tytön :P Mutta siis kannoin tavaroita valittamatta sen kevyet 10 kilometriä kun etsimme hotellia joka osoittautuikin ravintolaksi. Noh, ei haitannut kävely niin paljoa koska kaikilla oli hyvä asenne ja paikalliset siivittivät matkaa ystävällisellä fiiliksellä ja huutelemalla "Hello!", me olimme nähtävyyksiä kaupungissa jossa tosiaan ei toisiin turisteihin törmännyt.

Unspoiled markets

Me vietimme kaksi yötä ja kolme päivää Ben Tressä, lopulta hotellissa joka oli halpa mutta parhaat päivänsä nähnyt. Asumuksemme jouduimme jakamaan ainakin muutamien torakoiden (peukalon mittainen oli suurin) ja lukuisien gekkojen kanssa. Mutta hotelli oli hyvällä paikalla, keskustassa josta pääsimme tutkimaan vilkkaita skoottereiden täyttämiä katuja ja markkinoita, joita turismi ei vielä ole päässyt pilaamaan. Mitään ei siis tuputettu ja hinnatkin täsmäsi. Ihme kyllä ei ostettu mitään vaikka tavaraa olisi ollut tarjolla lähes mistä vaan kategoriasta mitä keksii.

Kävimme myös upealla opastetulla retkellä, jolla näimme kaikenlaista mihin ei varmasti olisi törmännyt ilman että joku paikan tunteva opasti. Kävimme maaseudulla jossa liikuimme pyörillä (ei edes olisi mahtunut autoja) pienillä betonista tehdyillä kaduilla, joita tuntui jatkuvan kilometrikaupalla metsän siimeksessä. Matkasimme myös jonkin matkaa veneellä pitkin jokea ja saimme nauttia olostamme ylhäisessä yksinäisyydessä. Näimme miten paikalliset tekevät mattoja, kookoskarkkeja (se oli heidän erikoisuutensa) ja vieralimme yhden hassun miehen talossa joka oli täpötäynnä antiikkia ja valokuvia Vietnamista ja naapirimaista. Hän tarjosi meille kookosmaitoa (suoraan kookoksesta, sitä juotiin pillillä) ja teetä, ja opetti kiipeämään palmuun. Hassu mies joka ei puhunut englantia ja nauroi lakkaamatta :D

Ben Tre oli tosiaan vierailun arvoinen. Me söimme sammakkoa (näimme konnat ensin elävänä iuh) ja muuta erinomaista paikallista ruokaa, joimme hirvittävää sokeriruokomehua ja kävelimme niin että jokainen sai teippailla jalkojaan rakkolaastareilla. Mutta sieltäkin piti lähteä jossain vaiheessa ja taas suuntasimme bussiasemalle, tällä kertaa taksilla (maksoi muuten 65 000 dongia eli vajaat kolme euroa). Bussia jouduimme odottelemaan muutaman tunnin, mutta paikallisen kiireettömän elämänasenteen jo nopeasti omaksuneena me vain tyytyväisenä hengailimme ja katselimme ihmisiä. Kohti Can Thota mentiin taas paikallisbussilla, jonka jaoimme tällä kertaa myös kanojen kanssa. Se on muuten hassua että kyyti maksaa muutaman euron / pari sataa kilometriä, bussi vetää jonkun 20 henkilöä mutta henkilökuntaa on 3. Yksi ajaa, yksi avaa ovea manuaalisesti ja yksi.. No en itseasiassa tiedä mitä se yksi siellä teki :D

Can Tho olikin sitten meille kulttuurishokki rauhallisen Ben Tren jälkeen. Paljon turisteja, paljon kaupustelijoita ja retkenjärjestäjiä - paikoin jopa aika röyhkeitä. Joenvarsi jossa hotellimme on, on kaunis. Erityisesti koska sitä valmistellaan uutta vuotta eli Tet:iä varten, joka on noin kolmen päivän päästä. Kaikki liittyy tällä hetkellä jotenkin Tet:iin.

 

Menopelit / our Ferraris

Tyttö työssään / Girl working

Herkkuja kookoskarkkeja tehdään näin /
this is how they make the delicious coconut candies

Mekongia pitkin / Along Mekong

Iloinen matkaaja / a happy traveller

Tämän naisen voimilla liikkui meidän paatti /
This woman row our boat of 5 persons

Yksi paikallinen talo / One local hous

Matkaajat matkallaan / travellers travelling