So here we are. In an amazing world of culture shock. First when I arrived to the office of Dalaa, I was positively surprised because the neighbourhood looks very nice. There are big car stores and big streets which are well taken cared of. The office is located on the side of a smaller street. All the houses in here have gates and they are in different colors. The house next door is owned by a french teacher and it has an amazing garden. There is also one mango tree and some pineapple "trees" next to the office :) Hat Yai over all is very nice with big modern supermarkets and malls combined to true thai style small shops and street diners.
I knew that I would be sleeping on the floor so I wasn't surprised that I had to do it at the office as well. It is just funny to sleep on stone tiles, as I would be sleeeping on some ones doorway. My mattress was amazingly uncomfortable and I seriously consider buying that yogamat :D I also have some kind of (stiky) smell which attracts mosquitos so I have atleast 100 mosquito bites. But no need to worry, malaria is very rare in here and in the area where I am going to. Besides I think I am starting to develop some kind of immunity for the bites as they are not that itchy anymore. Buuut it is not nice as I woke up with a lazy eye yesterday becouse somthing had stung me to my eyelid.
Yesterday was a tough day. We got an introduction to the history and policies of Dalaa and also had a very intensive lesson of Thai language. It is amazingly easy with the grammar (no plurals, no tenses nothing) but of course it is nothing that I have heard before. It would be as I would be learning Finnish ;) It is important for me to learn Thai as fast as possible as the people in my project don't speak english :) That will be a challenge, with the fact that I will be actually a farmer in there! And I really need to work as there are not so many workers since the project host was in a heart surgery and his parents who live there as well are 80 years old. I will work in a rice field and in the garden, mostly outdoors. I will live with the project host and his parents in the same house and might be that even in the same room if the houses in here are like in Vietnam so they have just one room. So also the lack of privacy will be one big challenge for me.
Today evening or tomorrow I will go to one other project first to see how it is in there so maybe I can implement something from there to my project. This is one advantage in my project, I am encouraged to take initiative and it is easier when I am alone and the first volunteer in the program. After those visiting days in the other project I will go to mine with one coordinator from the office. She will help me to get started with everything (mainly to communicate in the beginning) and then I will be on my own. The city of Hat Yai is very close so I can visit it with public transportation which is nice.
I have many feelings now as I have found out more about the circumstances. I am a bit uncomfortable with the idea of sharing everything with the family I don't know and with whom I cannot communicate. Also the sanitary and hygienic thingies (even the office has a thai bathroom with a bucket shower) are a bit of reason for a culture shock. As I know I will be using those for three months. And even though I don't wake up tired in here I wake up cranky because I didn't sleep well. But all these are challenges that I knew I would have in some way or another but it is different to know about them than to confront them. Now I just have to actually deal with them. But easy is rarely rewarding and experiences were one of the biggest reasons for me to come here. So here I have them! :)
-------------------------------------------------------
Taalla sita nyt ollaan. Kulttuurishokin ihmeellisessa maailmassa. Ensimmaiseksi kun saavuin Dalaan toimistolle olin positiivisesti yllattynyt. Naapurusto naytti kivalta isoine autokauppoineen ja hyvinhoidettuine teineen. Toimisto itse sijaitsee pienemmalla kadulla jonka kaikkien talojen sisaankaynnissa on erivariset rautaportit. Toimiston naapuritalo kuuluu ranskanopettajalle ja siina on uskomattoman vihrea kaunis puutarha. Toimiston vieressa kasvaa myos mangopuu seka ananas"puita". Hat Yai yleisesti nayttaa tosi mukavalta kaupungilta moderneine kauppakeskuksineen ja supermarketteineen yhdistettyna kuitenkin perinteisiin pikkukauppoihin ja tienvarsikuppiloihin.
Tiesin nukkuvani vapaaehtoisaikanani lattialla, joten ei ollut yllatys etta toimistollakin nukkuisimme niin. Tuntuu vain hassulta nukkua kivilaatoilla, se olisi kuin nukkuisi jonkun eteisessa. Ja taytettava patjani on uskomattoman epamukava, taytyy tosissaan harkita joogamaton ostoa :D Minussa on ilmeisesti myos jokin hyttysia houkutteleva tuoksu (haju) joten olen saanut suunnilleen 100 huomionosoitusta hyttysilta taalla. Mutta ei syyta huoleen, taalla ei kaytannossa ole malariaa, eika kuulemma projektialueellakaan. Sitapaitsi olen ilmeisesti kehittanyt niiden pistosten aikana jonkunlaisen immuniteetin koska ne eivat enaa pahemmin kutia. Ei se silti ole mukavaa koska esimerkiksi eilen aamulla herasin toinen silma turvonneena kun joku oli tuikannut minua silmaluomeen.
Eilinen oli rankka paiva, silla opimme paljon uutta Dalaasta ja toimintatavoista seka iltapaivalla itse kielesta. Iltapaivan oppitunti oli erittain tiivis paketti ja sen jalkeen lahinna surisi paassa. Thain kielioppi on erittain helppoa silla heilla ei ole monikkoa, verbit eivat taivu eika aikamuotoja kayteta. Niita kuvaamaan laitetaan toinen sana kuten eilen, huomenna, tai kaytetaan persoonapronominia. Mutta kieli on tietenkin aivan erilainen kuin mikaan mita olen opetellut. On kuin opettelisi suomea ulkomaalaisena :) Mutta pakko on oppia, ja mielellaan pian, silla minun projektissani kukaan ei puhu englantia :) Se tulee olemaan haaste, kuten myos se etta paasen oikeisiin toihin, eli riisipellolle ja muihin maatilan toihin. Siella ei ole paljon tekijoita silla projektin vetaja on ollut sydanleikkauksessa ja hanen vanhempansa (asuvat myos samassa talossa) ovat 80-vuotiaita. Asun samassa talossa projektin vetajan ja hanen vanhempiensa kanssa (ehka jopa samassa isossa huoneessa mikali talot ovat samanlaisia kuin Vietnamissa eli niissa on vain yksi iso huone) joten yksityisyyden puute tulee varmasti olemaan myos suuri haaste minulle. Mutta uskon etta kaikki tama on todella palkitsevaa kaikessa haasteellisuudessaan.
Tanaan illalla tai huomenna aamulla menen vierailemaan toiseen projektiin, jotta naen vahan muita vapaaehtoisia ja naen mita kaikkea he ovat tehneet projektissaan. Se hyva puoli projektissani on etta on helpompaa olla aloitteellinen (siihen rohkaistaan) kun on ensimmainen projektissa ja yksin voi ehka helpommin toteuttaa ajatustaan. Muutaman vierailupaivan jalkeen menen omaan projektiini yhdessa yhden paikallisen kanssa taalta toimistolta. Han auttaa minut alkuun, lahinna kommunikoinnin osalta, ja sitten jaan omilleni. Hat Yain kaupunki on kuitenkin lahella ja voin tulla tanne julkisen liikenteen avulla.
Minulla on paljon erilaisia fiiliksia nyt kun olen saanut enemman selville mita tyo on ja millaista taalla on. Mennaan selvasti minun epamukavuusalueelleni kun tiedossa on kolme kuukautta asumista ja KAIKEN jakamista perheen kanssa jota mina en tunne enka ymmarra. Myos pesutilat seka hygieniaseikat mietityttavat lansimaalaista (myos toimistolla on siis thai-tyylinen vessa ja sankosuihku) erityisesti kun on tiedossa etta niita tullaan kayttamaan seuraavat kolme kuukautta. Mina tiesin naista kulttuurieroista, mutta on eri asia tietaa kuin oikeasti kohdata niita ja alkaa elamaan niiden keskella. Mutta helppo on harvemmin palkitsevaa ja kokemuksiahan tanne tultiin hakemaan. Tassa niita nyt on! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti