Movies, Starbucks, temples and street food in Georgetown Malaysia

ENGLISH BELOW

Kavaisin Malesian puolella Georgetownissa hoitamassa visa-asioita 23-27.3. Tapasin siella yhdessa baarissa suomalaistyton, joka oli tullut tekemaan harjoitteluaan upouudessa baarissa. Baari muuten houkutteli asiakkaita silla etta heilla oli Naisten ilta, mika tarkoitti sita etta kaikki drinkit/mikserit olivat ilmaisia naisille. Heilla ei ollut kovin tuottoisa ilta, koska olin pitkaan ainoa asiakas baarissa enka edes maksanut mistaan :) Toisena iltana (jep, menin uudestaan :P) suomalaistytto oli saanut houkuteltua paikan taydelta Australialaisia armeijapoikia. Tai miehia ne kai olivat, siina 25 ja 30 valilla. Ja taytyy sanoa etta pojat olivat kylla saaneet todella hyvat geenit ja ilo silmalle, mutta aivan mahdottoman arsyttavia muuten. Heilla oli jopa kotiintuloaika maaratty koska he aina aiheuttivat ongelmia yolla. Mika siis tarkoitti vain sita etta he aloittivat juomaan jo kello yksi paivalla ja olivat rakakannissa kello seitsemaan mennessa... 

Juttelin tyton kanssa pitkan tovin ja han kertoi reissanneensa kuutisen kuukautta. Hanen mielestaan Malesia oli tylsin maa kaikista niista missa han oli kaynyt, silla silla ei tuntunut olevan omaa kulttuuria. Muiden kulttuurien vaikutus kun on niin suuri. En tieda ehdinko tuossa muutamassa paivassa muodostaa mielipidetta, mutta mina pidin Malesiasta ensinakemalla. Erityisesti juuri siksi etta siella muut kulttuurit nakyivat niin paljon. Oli mukavaa että kaikki puhuivat englantia (opetus kouluissa on 100% englanninkielistä kuulemma) ja kaduilla oli hassun kuuloisia englanninkielisiä nimiä. Nautin siita etta sain ihmetella korkeita rakennuksia (voisiko joku tulla nayttamaan minulle kadulla kaikki ne ihmiset joilla on varaa kyseisiin luksustalohin?!! Kuvassa juuri valmistunut kerrostalo, jossa uima-altaat jokaisessa kerroksessa seka kaksi pihalla.) ja lansimaistyylisia taloja.





Ja siita etta sain kayda myos ostoskeskuksessa kahvilla ja leffassa. Sen verran voisivat viela lainata kulttuuria etta laittaisivat leffateattereihin suolaiset popparit makeiden sijasta. Nautin siis tasta lansimaisesta kulttuurin vaikutuksesta, mutta myos esimerkiksi suuresti hotellistani, joka oli kiinalaistyylinen. Kiinalaista vaikutusta oli myos aistittavissa monissa paikoissa. Samoin intialaista, kaupungista löytyi Chinatownin lisäksi kaupunginosa jonka nimi on Pikku-Intia. Nautin siellä viimeisenä iltana ihanaa intialaista ruokaa perus paikallisten ruokapaikassa. Halvalla tietenkin :)





Ehkei minun tarvitse enaa menna Intiaan sen jalkeen, vaikka kylla voisin, pelkastaan herkullisen ruoan takia. Seka tietenkin nautin temppeleista ja moskeijoista, joita oli monia erilaisia ympari kaupunkia. Malesiassa on paljon muslimeja ja heidän rukoushetkensä sekä omat ravintolansa kuuluvat ja näkyvät kaupunkikuvassa mukavasti.





Vähän minua ihmrtyttää Buddhalainen tapa laittaa ruokaa ja juomaa tarjolle patsaiden eteen tarjolle "pilaantumaan" (kuten kuvassa ylhäällä) Tiedän että he osoittavat niin kunnioitustaan buddhalle ja muille palvomilleen kuville, mutta silti en oikein ymmärrä sitä kun ruoka ja sen saanti ei todellakaan ole itsestäänselvyys suurelle osalle ihmisistä. Eivätkö he voisi kasvattaa vaikka kukkia niiden kunniaksi?

Naiden lisaksi tiesin etta ymparilla olisi upeita luonnon nahtavyyksia, mutten talla kertaa ehtinyt niita kayda katsomassa. Muutenkin lahtisin mielellani sellaisille vahan pidemmille reissuille mielellani jonkun kanssa, olisi kiva jakaa kokemuksia :) Mutta pian voin jakaa kokemuksia ihanassa seurassa, silla haen kolme perheenjasenta iltapaivalla Krabin lentokentalta. Tulin tanne  etukateen jo eilen etsiskelemaan meille hotellia.  Taytyy lahtea ostamaan paikallisia herkkuja matkalaisille ensihataan ja menna tarkistamaan milta se meidan hotelli oikein nayttaa. Alue tarkistettu ja todettu turvalliseksi ja kivaksi, saa tulla :)

------------------------------------

I met one Finnish girl when I was doing my "visa run" 23rd-27th of March in Georgetown Malaysia. Actually I met her in a brand new bar which had ladies night every night and all the drinks or mixers were free for ladies. They didn't do that much of a profit because I was the only customer the first night in there :D Second night in there (yes, I went again :P) the girl had managed to get in some Australian army guys (between 25 and 30 years old) and I have to say that even though they were very nice to look at they were impossible to like. They even had a curfew because they were always making troubles at the night so they were forced to go back to their "base" at 12. Which meant that they started drinking at 1pm and were really wasted by 7pm.

Finnish girl described Malaysia as the most boring country where she had been during her travelling. And she had been in quite many. But even though she had ended up to do her internship in there. She said that Malaysia had so strong cultures from other countries and so few of its own. Well, I don't know if I can make my opinion in such a short time but I liked Malaysia, especially because of the strong influence of the other cultures. It was nice that everyone spoke english (I heard that kids are 100% taught in english) and funny that the streets had funny English names. I felt homey because I could walk in Western malls and in the middle of the high buildings and western houses. And drink coffee in Starbucks (I used to hate it but now I am not so strong in my opinions anymore :P) and go to the movies :) Although I must complain a bit because they only had caramel popcorns!! But I still went twice, and bought more warm clothes because it was freezing in the movie theater.

But also I enjoyed my hotel which was located on a Chinese area and loved the last dinner in Georgetown in a city part called Little India. I am not sure if I need to go to India anymore after that :D Although I could, just because of the food. And I of course enjoyed also the temples and mosques which were so interestingly different and the city had a lot of them. I cant get it though, why do Buddhist people put so much food in front of the statues. I know that they show appreciation but in a country where food is something that many people cannot take for granted. I cannot get my head around it, why couldnt they grow flowers instead or something...

In addition to these, I know that there would have been amazing nature sights near by but I didn't have time this time to go and see them. And also those trips are kind of trips that you would like to share with some one and have company when going and exploring. But now I will explore a bit more with my family in Krabi. I arrived here yesterday so I could look for a hotel for us. They are arriving today in the afternoon and I have happily booked a hotel for us and will go and buy some traditional food for the travelers and meet them at the airport of Krabi. It is about the time to talk with some one when having dinner!

My "eat, pray, love" trip continues

Greetings from Georgetown Malaysia. I am here on a "visa run" and now I am allowed to be in Thailand for three more months :)

When I told my friends that I would be leaving, many of them were laughing and saying that I will go to my very own "eat, pray, love" trip. Well, I have to admit that it had some truth in that :) I left because of the experience and because of the volunteer work but also because I felt that I had to. Had to have some time to think things through and not just go blindly forward and do the things I should be doing. And not thinking about the direction but just making the choises without stopping and really thinking what I want. And I realized that to be a bit more stable and happy I need to think these things through.

Big words and one could say that there would be easier ways to stop and think. And cheaper as well :) But for me there wasn't. I really couldn't take the time and think. In here I have been hours and hours alone with my thoughts and read a lot. The book of "The Monk who sold his Ferrari" said something like that that all the things that are happening to us and things which we are going trough have happened already to someone else. We are not that unique :) So why not to read about them. I think it was wisely put and that is what I have done. “It's not what you will get out of the books that is so enriching - it is what the books will get out of you that will ultimately change your life”  :)

So far I have read:

Passion India by Javier Moro - a book about young spanish girl who goes to India to be a wife of a Rajah in the extravagant world of royalties in the beginning of the 20th century. Based on true story of Anita Delgado.

Kuninkaanpuisto by Pirjo Hassinen - very interestingly described story about paralyzed business man and a teacher in elementary school. When I was reading this I was thinking that how awfully tireing it must be for a artistic person to observing and notice everything to be able to describe things so well in a book.

The Adventures of Hucleberry Finn by Mark Twain - a classic American novel about a kid escaping his alcoholic father with a run-a-way slave. It describes the world with the eyes of a child who doesn't have prejudges but a world around him is full of them.

The Tao of Pooh by Benjamin Hoff - explains Taoism in a very good and nice way. With a Winnie the Pooh way :) Has interesting things to think and lovely book to read. “Now, scholars can be very useful and necessary, in their own dull and unamusing way. They provide a lot of information. It's just that there is Something More, and that Something More is what life is really all about.” :)

The Monk who sold his Ferrari by Robin Sharma - fails as a novel but is very good as a tool to help one to think. Some critisism is recommendable but also an open mind :)  “happiness is a journey, not a destination" That I really try to learn but I am not that good about it yet. :)

Thats about it so far. I am currently reading a book but it had to move aside because I visited today an amazing Buddhist temple and found some things to read from there. I actually spent like two hours on the floor of the temple reading. This all sounds very spiritual but I am only interested. Or I mean that there is so much wisdom in the religions of the east. It would be awsome if I would be able to learn some of it and use it in my life. Actually today I learned that Buddhism is not actually meant as a religion but an education system. I will read more about it tomorrow when I have lovely about 10 hours trip on a minibus to Krabi (I am currently in Georgetown Malaysia, I will write more about this tomorrow :)). Day after tomorrow my family (except my dad) is going Krabi and I will be there happily waiting for them. Now I will go and eat some good Indian food. Malaysia is like a melting pot, many Chinese, many Indians and some locals. But that means the best food from all cultures. Yammy!

-------------------------------------
Terveiset Georgetownista Malesiasta! Olen ollut taalla nyt kolme paivaa ja nyt on uusi leima passissa eli saan olla Thaimaassa sen perusteella kolme kuukautta :) Malesia on kylla mielenkiintoisen oloinen paikka. Paljon hienoja autoja ja taloja. Ja paljon erilaisia ihmisia, kulttuureita ja uskontoja.

Kun kerroin lahtevani reissuun, useat kaverini nauroivat ja sanoivat etta tama on minun oma leffasta tuttu "Eat, pray, love" matkani maailman aariin etsimaan itseani. No taytyy sanoa etta siina oli totuuden siemen :)  Tottakai halusin lahtea kokemaan uusia asioita ja tekemaan vapaaehtoistyota mutta myos selvittamaan ajatuksiani. Jotenkin tuntui etta en saanut kotona otettua aikaa sille etta miettisin mita haluan ja vain painoin eteenpain tehden nopeita paatoksia ilman sen suurempia mietteita. Tajusin etta jotta pystyisin elamaan tasapainoisesti ja olemaan onnellisempi minun on kaytava nama hommat lapi paassani. Olisi ollut toki suotavaa ja kukkarollekin edullisempaa pystya pysahtymaan kotosalla, mutta se ei jostain syysta onnistunut minulta. Suuria sanoja mutta tallaiset oli fiilikset :)

Nyt olen sitten ollut jo pari kuukautta aika rauhassa ajatusteni kanssa ja toki tehnyt vaikka mita mutta palaillut miettimaan asioita istuen bussissa tai pikku majani terassilla. Ja lukenut. Paljon. Kirjassa "Munkki joka moi Ferrarinsa" sanottiin jokseenkin niin etta kaikki mita meille tapahtuu ja mita kaymme lapi, on tapahtunut aiemmin jollekulle muulle. Me emme ole siis niin uniikkeja. Miksi siis emme lukisi niista. Minusta se oli fiksusti ajateltu ja niinpa olen lukenut. Tahan mennessa lapi kahlattu

Passion India,  Javier Moro - hieno kuvaus 1900-luvun Majarajahien Intiasta jonne espanjalainen nuori tytto lahtee olemaan Rajahin prinsessana. Perustuu tositapahtumiin.

Kuninkaanpuisto, Pirjo Hassinen - kolme tarinaa vierekkain. Yksi halvaantuneen bisnes-miehen ja toinen ala-asteen opettajan ja kolmas noin 100 vuotta aiemmin alueella asuneen ala-asteenopettajan. Tama kirja sai miettimaan etta kuinka haastavaa elama taytyy olla jos on todella taiteellinen ja havaitsee kaikki ymparilla olevat asiat niin herkasti etta pystyy kuvailemaan asioita niin moninaisella ja tarkalla tavalla kirjassa.

Huckleberry Finnin seikkailut, Mark Twain - amerikkalainen klassikkoteos nuoresta pojasta joka pakenee alkoholisti-isaansa omistajaltaan karanneen orjan kanssa. Kertoo jannasti ajasta jolloin kaikilla oli orjia ja kuinka erilainen ajatusmaailma silloin oli. Tarina on nuoren pojan nakokulmasta, jolla ei viela ole ennakkoluuloja omasta takaa vaan lahinna ympariston painostuksesta.

Puhin Tao, Benjamin Hoff - herttainen ja helppolukuinen kuvaus taoismista ja siita mita se on Nalle Puhin avustuksella. Mielenkiintoisia oivalluksia hyvantuulisessa paketissa. " Monet ihmiset puhuvat elaimille. Mutta useat eivat kuuntele. Se on se ongelma" (oma suomennos :))

Munkki joka moi Ferrarinsa, Robin Sharma - romaanina huonosti kirjoitettu mutta mielenkiintoista lukemista vahan niinkuin sisallysluettelona omalle ajatustyolle. "Onnellisuus on matka, ei paamaara." Pienta kriittisyytta on hyva olla lukiessa mutta samalla myos avoin mieli :)

Siinapa ne talla kertaa. Naiden lisaksi muun muassa Lassi ja Leevi sarjakuvia :D Taman hetkinen kirja sai vaistya koska loysin uutta lukemista tanaan vieraillessani Buddhalaisessa temppelissa taalla Malesian Georgetownissa. Istuin itse asiassa jonkun pari tuntia temppelin lattialla ja luin buddhalaisuudesta. Opin muun muassa etta se ei alun perin ollut uskonto vaan opetusmenetelma. Kaikki tama kuulostaa varmaan aika hengelliselta mutta olen vain kiinnostunut. Itamaisissa uskonnoissa on paljon viisautta jota olisi mukava osata hyodyntaa omassa elamassa. Luen buddhalaisuudesta lisaa huomenna kun "saan" viettaa taas 10 tuntia bussissa matkalla kohti Krabia. Mutta matka on sen arvoinen koska ylihuomenna saan vastaanottaa siella melkeen koko perheeni :)

This is how my home looks like now

My lovely hut / minun oma bambumajani

The house of my hosts / isantaperheen talo

My hut from inside, although I have re-organized it and decorated a bit more :p / bambumajani sisalta, tosin olen muuttanut jarjestysta ja sisustanut vahan :p

The backyard garden and below the main garden today around 6 am / takapihan puutarha ja alla "paapuutarha" tanaan aamulla kuuden aikaan

 

 

 

 

Food! As I said, always things in the middle and rice on every plate. BTW I saw one scorpio on this matt yesterday, but I dont think it was poisonous. It wasn't black one... :) / Ruokaa! Kuten todettu, keskella aina eri vaihtoehtoja ja jokaisen omalla lautasella riisia. Nain muuten skorpionin tassa matolla eilen. Se ei kuitenkaan ilmeisesti ollut myrkyllinen. Ei ainakaan ollut musta... :)

 

Yammy! Coconuts as fresh as they can be straight from the tree / Naminami kookospahkinoita suoraan omasta puutarhasta



Funeral that we attended to. Slightly different than what I am used to. There was another one going on in the next "room". People were chatting and no-one was crying. I am not sure if I liked it better... / Hautajaiset jossa vierailtiin. Viereisessa huoneessa oli toiset meneillaan paraikaa. Huoneita oli 6 vierekkain eli parhaimmillaan olisi voinut olla kuudet hautajaiset rinnakkain. Porukka jutteli keskenaan eika kukaan itkenyt. En osaa sanoa kummasta tavasta pidan enemman...

 



It is rice! I wasn't here when they harvested it but we just dried it before sending it to the mill. Easy task :) / Riisia! En ehtinyt mukaan sadonkorjuuseen, se olisi ollut rankka homma. Me vain laitoimme riisin pihalle kuivamaan muutamaksi tunniksi ennen kuin lahetimme sen myllyyn.

Heissan pitkasta aikaa! Olen jokaisena paivana miettinyt mita kaikkea taytyy kirjoittaa kun paasen paivittamaan blogia, katsotaan muistanko puoliakaan :) Viikko on nyt vierahtanyt taalla Kok Riangin kylassa. Paikka ei todellakaan ole niin metsassa kuin luulin, vain parikymmenta minuttia autolla Hat Yaista. Mutta kylla tata saa kylaksi kutsua :) Talot ovat itse asiassa aika hienoja puutaloja, joiden vieressa on usein kumipuuplantaasi.

Tata hommaa ei voi oikeastaan kutsua tyoksi, ei ainakaan sanan samassa merkityksessa mihin olen oppinut. Koko elama on taman kolme kuukautta "valmiudessa olemista". Elan yhdessa "isantaperheeni" kanssa johon kuuluu Lung Jeng (entinen kommunistitaistelija nykyinen luomuruokatuottaja ja elamantapapaasaaja), hanen vaimonsa (myoskin entinen kommunistitaistelija sisallissodassa) joka tosin on toissa muualla joten han kay vain joskus viikonloppuisin, ja vaimon vanhemmat. Vanhemmat ovat 80-90 vuotiaita, herttaisia kuin mika. Mummo pysyttelee ylakerrassa ja katselee sielta maailman menoa. Aamuisin mummo kuuntelee telkkarista munkkien laulua ja kulkee ympari kamppaa. Kavelymeditaatiota, minulle sanottiin :) Mummo kasvatti kaikki lapset itsekseen (Kun kysyttiin montako lasta oli vastaus, oih monta. Muistaakohan kuinka monta :D) ja oli toissa riisipellolla. Pappa taasen oli kunnon uhkapeluri ja haipyi paivisin pelaamaan. Nykyaankin pappa syo varmaan viidesti paivassa ja kaikki muut ajat joko nukkuu pihalla tai on matkoillaan. Pitanee joskus seurata mihin pappa menee keppinsa kanssa. Lung Jeng aina vitsailee papalle, joka hampaattomana vetaa enemman ruokaa kuin muut yhteensa ja menee nukkumaan seitsemalta illalla. Kulkemisen taytyy vasyttaa.

Paivat taalla eletaan auringon ja ympariston mukaan. Aamulla herataan kun aurinko nousee ja illalla valmistaudutaan nukkumaan auringonlaskun jalkeen. Keskipaivalla ei tehda pihatoita koska on liian kuuma. Ja jos sataa niin ei silloinkaan. Elama pyorii myos hyvin paljon ruoan ja syomisen ymparilla. Paivassa on kolme osaa. Aamuruoan (ei aamupala, silla se on tasmalleen samaa ruokaa kuin lounas ja paivallinenkin) jalkeinen aika, lounasaika ja illallisaika. Kaikilla aterioilla (siis oikeasti kaikilla, eli kolme kertaa paivassa) syodaan riisia ja jotain muuta. Riisi on riisikattilassa lampimana koko paivan ja sita vain lisataan mikali tarvetta. Mina tarjoilen riisin kaikkien syojien lautasille (myoskin jos joku haluaa lisaa niin mina laitan, vaikka haluaja olisi lahempana tai yhta lahella riisikattilaa kuin mina) ja keskelle laitetaan useita ruokia joista sitten otetaan vahan kerrallaan aina omalle lautaselle. Kaikkien aterioiden jalkeen mina teen tiskit.

Syojia on usein muitakin kuin vain talon asukkaat silla naapurit, sukulaiset ja muut kylalaiset saattavat pistaytya ja silloin aina pyydetaan syomaan. Muutenkiin usein kysytaan "oletko jo syonyt" sen sijaan etta kysyttaisiin kuulumisia. Kertoo paljolti paikallisesta kulttuurista. Vieraita tulee siis paivan jokaisessa vaiheessa ja he saattavat lahtea yhta nopeasti kuin tulivatkin. Olen huomannut etta monet ovat tulleet katsomaan ihan minua ja yritan aina olla hommassa mukana vaikka kielimuuri onkin suuri. Lahes kaikki osaavat vain pari sanaa englantia. Kylan lapset ovat tulleet opiskelemaan englantia ja olenkin ollut onnellinen mukanani tuomista leluista ja elainmuistipelista. Nyt monet lapset tietavat jo englanniksi mika on sarvikuono, leijona ja pingviini :)

Kaikki ovat olleet todella mukavia ja ystavallisia. Lung Jeng on varmaan ollut aika huolissaan ja luullut etta minulla on kurjaa ja yksinaista kun ei ole ketaan kenen kanssa jutella, joten han on soitellut ympariinsa ja aina kun on puhelimen paassa on ollut joku joka osaa edes pari sanaa englantia, han on pyytanyt minut puhelimeen :D Myos paikkallinen vapaaehtoisjarjesto on pitanyt minusta hyvaa huolta. Yksi vapaaehtoinen oli kanssani nelja paivaa alussa ja toinen on kaynyt vierailulla. Ja kutsui minut tanaan kotiinsakin. Eli olen kylla todella hyvissa kasissa taalla.

Tyo siis sisaltaa puutarhan hoitoa takapihalla ja "paapuutarhan"\ pellon hoitoa kauempana. Niin ja kissakalojen ruokkimista pellolla :) Puutarhoissa kasvaa paljon papayaa, banaania, pienenpienia munakoisoja, limea, passionhedelmaa, paljon ananaksia, sitruunaruohoa yms. Kasvit pitaa kastella kaksi kertaa paivassa, periaatteessa, ja ne eivat ole mitenkaan jarjestyksessa vaan levittaytyneena isolle aluelle. Siita tuli mieleen yksi asia joka voisi turhauttaa pidemman ajan kuluessa. Paikalliset nimittain eivat suuremmin suunnittele hommia. Kaytettiin pari paivaa pihan raivaamiseen rikkaruohoista. Kysyin etta mihin kasveja istutetaan, eli mista kannattaa raivata, mutta suunnitelmaa ei ollut. Raivattiin aluetta vessan edestakin, mihin ei varmasti koskaan aiota istuttaa mitaan. Tuntui turhalta tyolta silla tiesin ettei koko sille aluelle tulla istuttamaan mitaan ennen kuin rikkaruohot ovat kasvaneet takaisin. Mutta "mai pen rai" ei ongelmaa.

Nyt taytyy lopetella koska minua tullaan hakemaan vierailulle. Ainiin, viela nopsasti pari miinusta jotka unohtui. Eli miinusta on se etta thait eivat koskaan ole yksin. Se on taysin luonnotonta heille. Mika tarkoittaa siis sita etta he eivat voi kuvitella etta joku haluaisi olla yksin. Tai etta joku ei olisi taysin onneton ollessaan yksin. Eli erakkosuomalaisella on valilla vahan vaikea olla :D ja hemmetin hyttyset!! ja punaiset muurahaiset jotka menee housuihin, tipuu niskaan ja puree joka paikasta. Ja torakka juoksi mun jalkoja pitkin kun nukuin. Uh. Mutta muuten on kivaa! :D Nyt taytyy menna, halauksia!

--------------------

I am really sorry that I dont't have time to write in English because I need to go but please, use google translator. I hope it doesn't make too many mistakes :)

Finally to the project - Baan Kokriang here I come!

I ate indian food as a bfast, curry and some kind of thin and very greasy naan bread. Really good but I dont fit into my pants anymore ;) But now it is finally the time of physical work so I guess i can still keep my jeans. We are leaving soon to the project of mine. One Danish girl (she will just come for a visit) and many local volunteers. We will go with scooters, I wonder how we get all of my stuff...



To be honest, I am a bit nervous but still glad to go. I have been carrying my bags for so long that I am glad that soon I can have them in one place. I am also eager to get " back" to work and learn Thai. I will travel actually quite soon because I need to go for a visa run to Malesia so this is an easy start. And I just heard that one Swiss girl has confirmed, she will come to my project in April!



I hope I can write again in next weekend but untill that, have a really nice weekend and a new week!



----------------------



Nyt sitä sitten mennään. Vihdoin :) Nautin tänään matkantekoa vahvistavaa curry-kastiketta ja jotain tosi rasvaista naan-leipää. Todella hyvää mutta mä en enää mahdu mun housuihin ;) Mutta nyt vihdoin alkaa fyysinen työ eli ehkä mä voin vielä säilyttää mun farkut.



Kyllä vieläkin vähän jännittää mutta olen iloinen että saan vihdoin repun purettua jonnekin vähän pysyvämmin. On myös mukavaa päästä tekemään hommia ja opiskelemaan thaita. Tunnin sisällä suunnataan skoottereilla kohti minun projektiani yhdessä yhden tanskalaisen tytön ja paikallisten vapaaehtoisten kanssa. He tulevat vain viikonlopuksi auttamaan minut alkuun. Ja kuulin juuri että sveitsiläinen tyttö vahvisti tulonsa minun projektiini huhtikuussa joten minä saan kaverin!



Toivon että voisin kirjoittaa uudelleen ensi viikonloppuna mutta siihen asti oikein mukavaa viikonloppua ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

Sleeping on the beach - check!

Sanat eivat riita kuvailemaan viimeisia paivia. Onneksi on edes muutama kuva :) Lahdimme taalta toimistolta kalastajakylaan kahden vapaaehtoisen kanssa joista toinen on Suomesta ja toinen Ranskasta. Saavuimme bussilla lahistolle, josta meidat noukittiin avolavan kyytiin. Oli jo pimeaa joten oli erityisen ihanaa istua lavalla kun tuuli tuiversi, meri tuoksui ja taivaalla nakyi niin paljon tahtia koska missaan ei ollut valoja. Tuli mieleen ukki joka salaa nappasi joskus meidat serkukset lava-autonsa lavalle ja saimme matkustaa mokkitiella :)

Kalastajakyla-projektissa oli lyhytaikainen vapaaehtoistyoleiri ja paattajaiset olivat juuri kaynnissa kun saavuimme paikalle. Paikalla oli paljon ihmisia kylasta seka paljon vapaaehtoisia - paikallisia ja kansainvalisia. Ruoka oli todella hyvaa ja opin nopeasti miten sanotaan thaiksi "olen jo taynna", silla "syo lisaa" on hyvin kaytetty fraasi tuonlaisissa tilaisuuksissa :) Tunnelma oli todella lammin, ihmiset juttelivat keskenaan ja lapset juoksivat sylista syliin. Jopa minua kaytettiin kiipeilypuuna vaikka olin juuri saapunut. Kavimme kuitenkin nopeasti nukkumaan silla olimme vasyneita matkanteosta. Nukkumapaikkana toimi sama poytana toiminut lattia. Paikalliset jaivat pelaamaan korttia ja me painuimme hyttysverkkojemme alle. Useat kylat taalla pain ovat muslimikylia, kuten myos tama, joten juhlissa ei juoda ollenkaan alkoholia. Monet miehista kylla polttaa, muttei kukaan naisista.

Seuraavana aamuna lahdimme pienelle lomareissulle laheiselle saarelle nimelta Koh Bulon. Se on lahella Koh Tarutaoa. Menimme ensin satamaan jalleen avolavoilla, mika talla kertaa oli vahan jannittavaa koska matkassa oli niin paljon ihmisia ja tavaraa ettei takalauta mahtunut kiinni ja vauhti ei taalla ole mitenkaan hiljainen. Mutta kylla se siita kun pitaa vaan jostain kiinni  :) Meita oli niin monta etta saimme oman veneen ja painelimme silla menemaan ensin pienemmalle saarelle jossa ei ollut edes satamaa. Vene jatti siis meidat lahelle ja me hyppasimme veneesta ja uimme saarelle. Saari oli todella upea! Siella sitten kerailtiin simpukoita, pulikoitiin ja katseltiin vain ymparillemme. Olisin helposti voinut jattaa Koh Taon valista ja menna sinne telttailemaan!

Koh Bulon oli myos hyvin kaunis, siella tosin oli jo muutama turistikin saaren varmaan kolmessa hotellissa. Sinaansa se ei ollut huono juttu koska siella sai oikein hyvaa smoothieta ravintolassa :) Siella tuli jotenkin ristiriitainen olo koska ei millaan tavalla ole paikallinen, muttei tuntunut luontevalta istua myoskaan ravintolassa kun muut olivat leirissa.

Me teimme leirimme rannan laheisyyteen, eli pystytimme telttoja ja kiinnitimme riippukeinuja. Ja tietenkin levitimme matot joilla istua. Soimme Mama-nuudeleita (en todella arvannut etta niita syotaisiin taallakin!) aamupalaksi, lounaaksi ja valipalaksi. Lautasten sijaan leikkasimme vesipulloista pohjat kupeiksi ja soimme tikuilla nuudeleita. Taalla kaikki kayttavat samoja ruokailuvalineita, juovat yhteisista laseista ja jopa syomatikut kaytetaan uudelleen. Me soimme muun muassa frisbeesta. Ja mitaan ei pesta valilla, tama siis leiriolosuhteissa, kylissa kylla tiskataan. Monessa asiassa huomaa kylla etta vesi on arvokas ja harvinainen luonnonvara. Mina otin vapauden huuhdella kuppini nuudeleiden jalkeen koska aioin juoda siita aamupalalla kahvia. Mutta totta kai join huuhteluveden ettei se mene hukkaan.

Illan vietimme Coconut-baarissa ja sen yon useat meista nukkui rannalla. Oli ihanaa kaariytya vilttiin ja katsella tahtia. Tuuli piti huolen siita ettei hyttysia ollut ja alustakin oli paljon pehmeampi kuin muina paivina. Siita sitten noustiin auringon noustessa ja juostiin uimaan vaatteet paalla. Bikineissa taalla ei uida koska se on liian paljastavaa. Kerrassaan mahtavaa :)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------


Words are not enough to describe the last two days :) Luckily I have some pictures. I went to one project which is in a fishermen village two hours from Hat Yai. I went with two other volunteers, one from Finland and one from France. We arrived there when it was dark and it was amazing to be on the back of a pick-up van and see the stars because there were no lights at all. It reminded me about my grandfather when he seceretly allowed us cousins to drive on the back of his van :)

When we got to the project site they were having farewell party for a short-term work camp and the house was full of villagers and thai and international volunteers. They were just eating and we joined them. I learned fast how to say in thai "i am full" because "eat more" is very common sentence in these kind of gatherings :D Kids were running and hugging everyone and the athmosphere was very warm. We were really tired so we made our "beds" on the floor which had just been a table, and slept while they were still playing cards and having fun. Many villages in here are muslim villages, also that one, so there was no alcohol in the party. Many of the men smoke though but none of the women.

Farewell party | Jaahyvaispileet

Here is where I slept the first night | Ensimmaisen yon nukkumapaikka

In the morning we started our trip to Koh Bulon, an island quite close to Koh Tarutao. First they took us (like 15 people) to the pier with a pick-up truck and it was again very exciting to be on the back with so many people and all the stuff. And they don't drive so slow :p We had our own boat. First we went to one small island, it didn't even have a pier so the boat just left us close by and we could jump from the boat and swim to the island. It was so beautiful! We swam and collected shells and enjoyed our time in there for some time. I could have easily skipped Koh Tao and go there with a tent!

On our way to the island | matkalla saarelle



 

Koh Bulon was also very nice. The picture above is from there. There were some tourists but not really many. I think it had like two or three "hotels" meaning bungalows. But we had our tents, hammocks and of course our sitting matts and we made our camp next to the beach. We ate Mama noodles (they eat those in here as well, I wouldn't have ever guessed!) for a lunch, bfast and snack :p Hygienic things are really so different in here! All people use same glasses and drink from same bottles, even the chopsticks are shared! And because we didn't have plates some ate from half of a water bottle and some from frisbee, nothing was washed in between. This was in the island, in the villages dishes are washed by hand. But you can really see in here that water is rare and precious resource. I rinsed my cup after my noodle bfast because I was about to drink coffee from it, but I drank the water in between of course.

Our showering place in the island, below a wild animal, don't know which but it seemed friendly but I kept my distance | suihku saarella ja alla kuva villielaimesta jonka nain vapaana, se vaikutti ystavallisella mutta pidin turvavalin :) 

 

 

That night I slept on the beach with my blanket only. It was so nice, a lot softer :D And there were no mosquitos because of the wind. And in the morning you wake up with the sun shine and just walk to the ocean with your clothes on (no-one was swimming with a swimming suits, it is too revealing) - just perfect!

 The Coconut bar. We were on a holiday in there so we could spend the evening listening good music, drumming bongo drums and chatting | The Coconut Bar, jossa vietimme illan saarella lomaillen. Oli hauskaa olla muiden vapaaehtoisten kanssa ja kuunnella hyvaa musiikkia, rummutella bongorummuilla ja jutella myohaan yohon.

 

It was nice to get to know some of the volunteers before I go to my own project, which is tomorrow. Exciting!

 

 Some of the people in our camp | joitain ihmisia istumassa meidan leirimme

Sleeping on the floor makes one cranky

So here we are. In an amazing world of culture shock. First when I arrived to the office of Dalaa, I was positively surprised because the neighbourhood looks very nice. There are big car stores and big streets which are well taken cared of. The office is located on the side of a smaller street. All the houses in here have gates and they are in different colors. The house next door is owned by a french teacher and it has an amazing garden. There is also one mango tree and some pineapple "trees" next to the office :) Hat Yai over all is very nice with big modern supermarkets and malls combined to true thai style small shops and street diners.

I knew that I would be sleeping on the floor so I wasn't surprised that I had to do it at the office as well. It is just funny to sleep on stone tiles, as I would be sleeeping on some ones doorway. My mattress was amazingly uncomfortable and I seriously consider buying that yogamat :D I also have some kind of (stiky) smell which attracts mosquitos so I have atleast 100 mosquito bites. But no need to worry, malaria is very rare in here and in the area where I am going to. Besides I think I am starting to develop some kind of immunity for the bites as they are not that itchy anymore. Buuut it is not nice as I woke up with a lazy eye yesterday becouse somthing had stung me to my eyelid.

Yesterday was a tough day. We got an introduction to the history and policies of Dalaa and also had a very intensive lesson of Thai language. It is amazingly easy with the grammar (no plurals, no tenses nothing) but of course it is nothing that I have heard before. It would be as I would be learning Finnish ;) It is important for me to learn Thai as fast as possible as the people in my project don't speak english :) That will be a challenge, with the fact that I will be actually a farmer in there! And I really need to work as there are not so many workers since the project host was in a heart surgery and his parents who live there as well are 80 years old. I will work in a rice field and in the garden, mostly outdoors. I will live with the project host and his parents in the same house and might be that even in the same room if the houses in here are like in Vietnam so they have just one room. So also the lack of privacy will be one big challenge for me.

Today evening or tomorrow I will go to one other project first to see how it is in there so maybe I can implement something from there to my project. This is one advantage in my project, I am encouraged to take initiative and it is easier when I am alone and the first volunteer in the program. After those visiting days in the other project I will go to mine with one coordinator from the office. She will help me to get started with everything (mainly to communicate in the beginning) and then I will be on my own. The city of Hat Yai is very close so I can visit it with public transportation which is nice.

I have many feelings now as I have found out more about the circumstances. I am a bit uncomfortable with the idea of sharing everything with the family I don't know and with whom I cannot communicate. Also the sanitary and hygienic thingies (even the office has a thai bathroom with a bucket shower) are a bit of reason for a culture shock. As I know I will be using those for three months. And even though I don't wake up tired in here I wake up cranky because I didn't sleep well. But all these are challenges that I knew I would have in some way or another but it is different to know about them than to confront them. Now I just have to actually deal with them. But easy is rarely rewarding and experiences were one of the biggest reasons for me to come here. So here I have them! :)

-------------------------------------------------------

Taalla sita nyt ollaan. Kulttuurishokin ihmeellisessa maailmassa. Ensimmaiseksi kun saavuin Dalaan toimistolle olin positiivisesti yllattynyt. Naapurusto naytti kivalta isoine autokauppoineen ja hyvinhoidettuine teineen. Toimisto itse sijaitsee pienemmalla kadulla jonka kaikkien talojen sisaankaynnissa on erivariset rautaportit. Toimiston naapuritalo kuuluu ranskanopettajalle ja siina on uskomattoman vihrea kaunis puutarha. Toimiston vieressa kasvaa myos mangopuu seka ananas"puita". Hat Yai yleisesti nayttaa tosi mukavalta kaupungilta moderneine kauppakeskuksineen ja supermarketteineen yhdistettyna kuitenkin perinteisiin pikkukauppoihin ja tienvarsikuppiloihin.

Tiesin nukkuvani vapaaehtoisaikanani lattialla, joten ei ollut yllatys etta toimistollakin nukkuisimme niin. Tuntuu vain hassulta nukkua kivilaatoilla, se olisi kuin nukkuisi jonkun eteisessa. Ja taytettava patjani on uskomattoman epamukava, taytyy tosissaan harkita joogamaton ostoa :D Minussa on ilmeisesti myos jokin hyttysia houkutteleva tuoksu (haju) joten olen saanut suunnilleen 100 huomionosoitusta hyttysilta taalla. Mutta ei syyta huoleen, taalla ei kaytannossa ole malariaa, eika kuulemma projektialueellakaan. Sitapaitsi olen ilmeisesti kehittanyt niiden pistosten aikana jonkunlaisen immuniteetin koska ne eivat enaa pahemmin kutia. Ei se silti ole mukavaa koska esimerkiksi eilen aamulla herasin toinen silma turvonneena kun joku oli tuikannut minua silmaluomeen.

Eilinen oli rankka paiva, silla opimme paljon uutta Dalaasta ja toimintatavoista seka iltapaivalla itse kielesta. Iltapaivan oppitunti oli erittain tiivis paketti ja sen jalkeen lahinna surisi paassa. Thain kielioppi on erittain helppoa silla heilla ei ole monikkoa, verbit eivat taivu eika aikamuotoja kayteta. Niita kuvaamaan laitetaan toinen sana kuten eilen, huomenna, tai kaytetaan persoonapronominia. Mutta kieli on tietenkin aivan erilainen kuin mikaan mita olen opetellut. On kuin opettelisi suomea ulkomaalaisena :) Mutta pakko on oppia, ja mielellaan pian, silla minun projektissani kukaan ei puhu englantia :) Se tulee olemaan haaste, kuten myos se etta paasen oikeisiin toihin, eli riisipellolle ja muihin maatilan toihin. Siella ei ole paljon tekijoita silla projektin vetaja on ollut sydanleikkauksessa ja hanen vanhempansa (asuvat myos samassa talossa) ovat 80-vuotiaita. Asun samassa talossa projektin vetajan ja hanen vanhempiensa kanssa (ehka jopa samassa isossa huoneessa mikali talot ovat samanlaisia kuin Vietnamissa eli niissa on vain yksi iso huone) joten yksityisyyden puute tulee varmasti olemaan myos suuri haaste minulle. Mutta uskon etta kaikki tama on todella palkitsevaa kaikessa haasteellisuudessaan.

Tanaan illalla tai huomenna aamulla menen vierailemaan toiseen projektiin, jotta naen vahan muita vapaaehtoisia ja naen mita kaikkea he ovat tehneet projektissaan. Se hyva puoli projektissani on etta on helpompaa olla aloitteellinen (siihen rohkaistaan) kun on ensimmainen projektissa ja yksin voi ehka helpommin toteuttaa ajatustaan. Muutaman vierailupaivan jalkeen menen omaan projektiini yhdessa yhden paikallisen kanssa taalta toimistolta. Han auttaa minut alkuun, lahinna kommunikoinnin osalta, ja sitten jaan omilleni. Hat Yain kaupunki on kuitenkin lahella ja voin tulla tanne julkisen liikenteen avulla.

Minulla on paljon erilaisia fiiliksia nyt kun olen saanut enemman selville mita tyo on ja millaista taalla on. Mennaan selvasti minun epamukavuusalueelleni kun tiedossa on kolme kuukautta asumista ja KAIKEN jakamista perheen kanssa jota mina en tunne enka ymmarra. Myos pesutilat seka hygieniaseikat mietityttavat lansimaalaista (myos toimistolla on siis thai-tyylinen vessa ja sankosuihku) erityisesti kun on tiedossa etta niita tullaan kayttamaan seuraavat kolme kuukautta. Mina tiesin naista kulttuurieroista, mutta on eri asia tietaa kuin oikeasti kohdata niita ja alkaa elamaan niiden keskella. Mutta helppo on harvemmin palkitsevaa ja kokemuksiahan tanne tultiin hakemaan. Tassa niita nyt on! :)

You sit down

The trip from Koh Tao to Hat Yai was fun :) first I was a bit sceptical because during my last boat trip I had to listen some people throwing up from the boat constantly and I had to fight not to join them. And this time the boat trip was twice as long. But the sea was my friend this time :) The only obstacle was that they played that stupid show of "Just for laughs" which i hate. so only minor obstacles ;)



I found the bus from the pier of surathani easily. It was a mini bus with an ac, what a luxury. All other passengers hopped of soon but after a while the driver picked up some of his friends or relatives :) then out of a blue we stopped and the driver says "you out". okay, I go out. Then other passenger points out a building and says " you sit down". Okay I sit down :D they didn't say it in a rude way at all and I guessed that I needed to change bus. So I said many times my destination and found a woman who probably had some maternal instincts and made gestures that she is also going there and sat next to me to wait for a bus. When the correct bus came "you in" was enough for me to understand that it was my bus. This time the bus was full of locals, actually i hadn't seen any tourists in a while. Also two monks sat on the front seat. When the sun set i knew that we were close. We stopped again but this time noone gave me any instructions so i asked if we are in hat Yai. The guy next to me smiled and answered "this is a gas station". Upsiii, hah well better safe than sorry :D only 20 minutes from the gas station we arrived to the bus station and i called to Ui, my contact in the office and she arranged a taxi for me. All i needed to do is to find seven eleven (there are seven elevens and tescos in here!) and wait. How easy! I ate one very tasty seven eleven pizza and thought about Mexico where i was a regular customer in those but despised the food they had in there. And now i am writing this in taxi and soon i should be there. Exciting!



I couldnt publish this before so now I am in the offixe ready to sleep on the floor as i will do the next three months. Now i am glad that i carried my inflatable matress because otherwise i would be sleeping on a yogamat. sweet dreams :)

-------------

Matka meni mukavasti Koh Taolta Hat Yaihin. olin matkan alkupäästä vähän skeptinen sillä viime laivamatka ei mennyt kovin kivasti koska joku juoksi koko ajan oksentamaan laidan yli ja oli siinä pitelemistä etten olisi liittynyt seuraan. Mutta tällä kertaa meri oli suopea ja vaikka laivamatka kestikin tuplasti kauemmin siinä ei ollut mitään ongelmaa. Paitsi että telllarista tuli jatkuvalla syötöllä "pilanpäiten" enkä voi sietää sitä ohjelmaa. Eli aika helppoa ;)



Satamassa löysin bussin helposti. Se oli minibussi jossa oli ilmastointi ja kaikkea. Luksusta! Kaikki muut matkustajat jäivät pian pois ja sain matkustaa hetken yksin kunnes kuski poimi joitain kavereitaan/sukulaisiaan matkaan mukaan. Sitten yhtäkkiä me pysähdyimme ja kuski vain sanoi "sinä ulos" ja minähän menin. Ehdin siinä hetken ihmetellä kunnes eräs matkustajista sanoi "sinä istu alas" ja osoitti rakennusta lähellä. Siinä hiffasin että kyse oli bussin vaihdosta ja istuin kuuliaisesti alas. He eivät missään nimessä olleet ilkeitä tai mitään. ilmaisu vaan oli puutteellista mutta tärkein kävi selväksi. Kun oikea bussi tuli minut ohjeistettiin taas "sinä mene" ja minähän menin. Tällä kertaa bussi oli täynnä paikallisia, enkä oikeastaan ollut nähnyt turisteja pitkään aikaan. Seuraavan kerran kun pysähdyimme ei ohjeistusta tullutkaan ja tiesin että olimme lähellä joten uskaltauduin kysymään että onko tämä Hat Yai. Vieressäni oleva poika hymyili ja vastasi "me olemme huoltoasemalla". Hah, vähän nauratti mutta kysyvä ei tieltä eksy ;)



Kun pääsin bussiasemalle soitin Uille, kontaktilleni toimistolla ja hän hankki minulle taksin puhelimitse. Minun täytyi vain kävellä seven elevenille ja taksi tulisi siihen. Helppoa!



Nyt viimeistelen tätä toimistolla jossa nukumme yön. Lattialla kuten seuraavat kolme kuukautta. Nyt tuntuu hyvältä että raahasin täytettävää patjaani koko matkan koska muuten nukkuisin joogamatolla. Kauniita unia!

Ready for the next step - jungle, cold shower and mosquiitos for 3 months

Now it is time to change the place again and leave behind the beautiful island of Koh Tao. Tomorrow I will head to Hat Yai and meet the people at Dalaa office and on Monday I will get some training for my volunteer work which should start shortly after the introduction.

The project which I am attending is an agricultular learning center in a village called Baan Kok Riang. The main purpose of the project is to try to create a learning center functioning sort of as a working model for the surrounding community members, especially for the new generation, to grow healthy organic non-chemically produce rice, vegetables, fruits as well as breeding up animals like chickens, and fisheries for the daily consumption without harming the nature. The project is just starting so I will be the first volunteer and therefore I will probably be doing some building and helping in basically everything where needed.

I am excited and ready to go. Mainly because  I am burned and need to stay inside and because I got my party on thursday. I was the whole night with two swedish guys and it was really nice to float on one wooden thing couple of meters from the shore and listen music. That was like an extra table in the bar. Today I am thinking of going to have nice dinner, but after the sun is set. And I need to pack of course.

There are so many Swedes in here so they had
to bring some important goods from Sweden to here :) /
Täällä on niin paljon ruotsalaisia, jotta niiden
oli tuotava hyödykkeitä myös ruottalaisille :)

I might not be able to update my blog ofter after I leave the office next week because there is no internet. But there should be internet cafe somewhere close by so I will go there atleast during weekends.



Just to add the latest, I am now waiting for the boat at the pier. The taxi didn't show up. Of course. I haven't developed my zen so far that i wouldnt have been cursing. But i had prpared for this and used as an excuse bfast so I could ask taxi to come one hour befoere. And it was needed as i needed to walk after all.



---------------



Pahoitteluni, suomenkielinen versio jää taas lyhyeksi koska netti lopetti illalla toimintansa lukuisten sähkökatkojen jälkeen. Olen nyt satamassa odottamassa lauttaa. Matka jatkuu nyt vihdoin sinne vapaaehtoistyöpaikkaan. Alkuun parin päivän perehdytys toimistomla joten toivottavasti voin sieltä vielä päivitellä kuulumisia. Mutta nyt täytyy mennä, hei hei Koh Tao!