Living in a fairytale land / Satumaista maisemaa



I said that I would write about the university but I have to put some pictures first since I have been in couple of an amazing places during these two weeks. Today I spent an amazing day in Brownsea Island which is only 20 min by boat from Poole Harbor. It was just beautiful. The nature in this reserve was amazingly diverse. It had thick forests where you could hear only birds singing and there was no one in sight. The air was so fresh that I sat there actually smelling the air for quite a while. I could JUST restrict myself from hugging the trees cos if there would be a place to hug trees - that would have been it :p The island also had beautiful sandy beaches and large areas suitable for camping. And small fact for scouts - this was actully the place where Robert Baden-Powell arranged the first camp for 20 boys in 1907 which was the beginning of the scouts movement.

//

Tarinat yliopistosta saa odottaa koska olen nähnyt kahden viikon aikana pari upeaa paikkaa joista haluan laittaa kuvia. Jotkin paikat tuntuivat siltä kun olisi ollut keskellä satua, tai aivan toisessa ajassa... Tänään vietin upean sunnuntain läheisellä Brownsean saarella.

This "castle" is private property. Which I found out when I was leaving through a massive gate. I was trespassing by accident (really by accident) because I decided to be adventurous and go through bushes :) But it was worth it! // Tämä "linna" on yksityistä omaisuutta. Se selvisi minulle vasta lähtiessäni kun huomasin suuret kyltit massiivisessa portissa. Päädyin vahingossa pihalle koska päätin seikkailla puskien läpi. Mutta se oli sen arvoista :)

 

 

 

Thousands of scouts and other campers have enjoyed this campsite
//
Tuhannet partiolaiset ja muut leireilijät ovat nauttineet näistä maisemista tällä leirintäalueella.

This stone conmemorates the camp of 20 boys in 1907 which was arranged by Robert Baden-Powell and was the beginning of the scouts movement
//
Tämä kivi on pystytetty niille huudeille joilla partiolaisten "isä" Robert Baden Powell ja 20 poikaa leireili 1907. Leiri oli ensimmäinen partioleiri ja se aloitti maailmanlaajuisen partioliikkeen.

Nature reserve. I saw atleast a pheasant, peacocks, squirrels, a lot of birds (many of the people in there would have passed out because i just call them birds overall but they walked with huge binoculars and i cannot regocnise any other ones besides the ones I already mentioned) and luckily just a few people.
 //
 Luonnonsuojelualue. Näin ainakin fasaaneja, riikinkukkoja, oravia ja paljon lintuja (siellä oliisi ollut paljon porukkaa jotka olisivat osanneet nimetä parisataa lintua lisää mutta minun tietoni loppuivat näihin kahteen). Yleisesti ottaen tunnelma oli yksinkertaisesti upean rauhallinen ja ilma tuoksui niin raikkaalta. Kyllä siellä sielu lepäsi :)

Durdle Door. This an another trip to a bit further. Jurassic coast is one of the natural world heritage sites.
//
Tämä onkin sitten jo toinen reissu vähän kauemmaksi. Jurassic coast on yksi luonnonmukaisista maailmanperintökohteista.

See the Corfe Castle behind.
//
Huomaa Corfen linna taustalla.

They helped us to imagine the residents living and fighting in this 1000 years old castle. It was quite magnificent to be standing inside of the ruins...
//
Seistessäni raunioiden sisällä yritin kuvitella minkälaista tuossa linnassa oli asua silloin kun se 1000 vuotta sitten rakennettiin. Ulkopuolella sai sitten vähän apuja mielikuvitukselle näiltä näyttelijöiltä.

Arrivals fortnight eli kotiutumista kahden viikon ajan

Luulin että me suomalaiset olemme järjestelmällisiä ja hyviä organisoimaan, mutta emme me kyllä voita brittejä. Ainakin tämä yliopisto saa täydet pisteet kaikista järjestelyistä lentokenttäkuljetuksesta lähtien. Sain ennen lähtöä kotiin A4 kokoisen vihkosen jossa lueteltiin kaikki ensimmäisen kahden viikon, eli arrivals fortnightin, tapahtumat. Kyseinen opus kyllä nostatti matkakuumetta ja on toiminut nyt ihan joka illan iltalukemisena. On pitänyt seurata tarkkaan sekä infoluentoja sekä maan ja taivaan väliltä olevia koulun sosiaalisia tapahtumia meditaatiohetkestä ja iltapäiväteestä kansainväliseen illalliseen ja bileisiin.



Kävimme Poolessa tuopeilla takana näkyvässä Jolly Sailorissa //
we went for some pints to Jolly Sailor in Poole with my new neighbors

Kaksi ensimmäistä viikkoa ovat osaltani menneet aika rauhallisesti. Tähän mennessä olen viettänyt iltaa yhden espanjalaisen ja yhden italialaisen neitosen kanssa, jotka ovat asuneet Bournemouthissa jo pidempään sekä käynyt parin naapurin kanssa Poolessa pubissa. Poolen kaupungin kokoon nähden suuri pubitarjonta on lyhyen kävelymatkan päässä, mutta voin kuvitella että tämä on sellainen kaupunki joka turistien puutteen takia menee piakkoin talviunille. Voin kyllä jo kuvitella taivaltavani tuulessa ja tuiskussa pubin lämpöön lukemaan päivän lehdet yhdessä paikallisten kanssa :)

Poole Harbor

Poole on kaupunkina ihan minunlaiseni. Olen hyvin lyhyen kävelymatkan päässä kauppakeskuksesta, Burger Kingistä ja useista näistä jo mainituista ravitsemusliikkeistä. Sen lisäksi kaupunki tarjoaa upeat lenkkimaastot sillä Poolessa sijaitsee yksi maailman suurimmista luonnollisesti muotoutuneista satamamista. Kummallisesta muodostaan johtuen meri tuntuu olevan aina tyyni ja tuulta ei ole lähes ollenkaan.
Itse asuntola majoittaa vähän päälle kolmesataa opiskelijaa ja on onneksi hyvin äänieristetty sillä kerrokset 2-6 on varattu lähes poikkeuksetta viinaanmeneville 18-19 vuotiaille briteille. 7-8 kerroksissa majailemme me maisteriopiskelijat.

Bournemouthin keskustasta //
Bournemouth Square in the city center

Jos Poole alkaa tuntua pieneltä voin suunnata Bournemouthiin. Yliopisto, josta kerron seuraavalla kerralla enemmän, sijaitsee näiden kahden kaupunkien välissä. Bournemouth on vilkas, nuorekas ja hyväntuulinen kaupunki jonka keskustassa on paljon puistoja ja rantaviivaa 13 kilometrin matkalta. Täällä, niin kuin kaikissa vähän isommissa kaupungeissa on kulkijaa ihan joka tulotasosta. Sandbanks, joka sijaitsee lähellä sekä Poolea että Bournemouthia on maailman neljänneksi kallein asuinalue, mutta tänään tuli taas vastaan sekä bussissa että kaupungilla niitä laitapuolen kulkijoitakin.

Näin kahden viikon jälkeen tunnelmat ovat "vieläkin" korkealla. Rakastan uusia lenkkimaastojani, koulumatkaa kaksikerroksisen bussin yläkerrassa sekä sitä että minulle sanotaan daaaaarling ja sweetie kaupan kassalla. Kaikki kämppikseni ovat kivoja (yksi opiskelee elokuvan tekoa, toinen 3D animaatiota ja kolmas datan analysointia - huisia!) ja olen tavannut joku biljoona suomalaista yliopistolla. Koulusta olen myös äärimmäisen innoissani, siitä kerron lisää sitten toisella kertaa. Viimeinen viikonloppu ennen kuin velvollisuudet painaa niskassa. Rentouttavaa ja räiskyvää viikonloppua vaan kaikille!





Bournemouthin keskustan rantaa //
Beach in Bournemouth city center

About one way ticket to life

BELOW IN ENGLISH

En nyt ole aivan mukavuusalueella kirjoittamassa näistä asioista, mutta koen että opin jotain itselleni hyvin tärkeää reissullani ja kuluneen aika vaikean vuoden aikana. Koen että olen vieläkin sillä matkalla jonne lähdin jo puolitoista vuotta sitten. Vaikka olin niin onnekas että pääsin ulkomailta palattuani vanhempieni luokse asumaan, en kokenut että siltikään olisin palannut kotiin. Ymmärrän nyt etten koe olevani missään kotonani ellen tee asioita jotka koen itselleni todella merkityksellisiksi. Eli tee asioita joita haluan elämältä.

Tiedättekö sen tunteen kun menet takaisin töihin kauan kaivatun loman jälkeen, kuuntelet työkavereiden lomakertomuksia ja turhaudut itseksesi koska loma tuntui menevän aivan ohi. Et lopulta tehnyt muuta kuin katselit telkkaria ja teit niitä epämiellyttäviä asioita joita lomalla kuuluu tehdä. Eikö kuulostaisi hirveältä jos sinulle sanottaisiin ettei uusia mahdollisuuksia, uusia lomia olisi enää koskaan?

Pari asiaa todella auttoivat minua tekemään päätöksiä. Ensinnäkin se että matkallani sain itselleni selvitettyä mitkä ovat minun elämäni prioriteetit. Missä asioissa olen valmis kompromissaamaan ja missä en. Sen jälkeen voin sanoa että tuntui 200 kiloa kevyemmältä. Toiseksi voisin sanoa hyvin simppelit kolme askelta joita noudattamalla koen että saan irti eniten.

1. Todella AJATTELE mitä haluat. Käytä siihen aikaa. Tunteja. Tee listoja, miellekarttoja mikä ikinä toimiikaan että saat sen visualisoitua.
2. Tee mitä se tarvitsee toteutuakseen. Toteuta. Jos kyse on isoista asioista tee valintoja jotka tukevat sitä että lopulta pääset haluamaasi.
3. Rakasta sitä mitä teet saavuttaaksesi haluamasi.
Jos et, kelaa takaisinpäin ja mieti uudestaan olikohan se sittenkään mitä halusit. Jos ei, aloita alusta. Simppeliä eikö ;) Ei se lopulta ole mahdotonta, minusta tuntuu että teemme joistain asioista liian vaikeita. Ja tämän voi siis aloittaa suunnittelemalla viikonlopulle uutta ohjelmaa tai tekemällä kauppalistaa. Pienistä asioista pääsee sitten lopulta niihin isoihin linjoihin.

Itseni kohdalla tämä on tarkoittanut sitä että kun sain selville prioriteettini (perhe, koti jossa on kaksi vuohta, koira, hevonen, aasi tai poni ja kilpikonna, sekä mielenkiintoinen ja haastava työ) niin lähdin tekemään asioita niiden eteen. Aloitin siis hakemisen maisteriopintoihin. Se ei ollut helppoa ja siinä tasapainoiltiin välillä epätoivon ja hulluuden välillä mutta lopputulema oli se että opiskelen nyt Englannissa vuoden ja näin pääsen askeleen lähemmäksi unelmauraani.

Jos lopulta tulen saamaan nuo luettelemani olen erityisen erityisen onnekas. Mutta vain päämäärä ei todellakaan ole se mikä ratkaisee, vaan se matka niitä tavoitellessa. Jo se että voi tavoitella näitä asioita on syy kiitollisuuteen. Kliseistä mutta totta, elämä on lyhyt, joillain se voi olla todella lyhyt eikä sitä voi tietää etukäteen, siksi on nautittava jo matkasta ja niistä kaikista päätöksistä joita tekee matkan varrella. Niin kuin sitä tavataan sanoa: "Life is what happens when you plan."

Aiheen tähän paasaukseen sain ihan omasta elävästä elämästä. Kaikesta siitä mitä on tapahtunut viimeisen vuoden tai parin aikana. Olen ollut "koditon", työtön, yksinäinen, epätoivoinen, käynyt läpi hyvin pitkän eroprosessin sekä huhtikuusta alkaen myös yllättäen koko loppuelämän sairas-labellilla varustettu -  ja näin ollen myös aikajoin helevetin pelokas. Mutta kaikki nämä ovat esimerkkejä töyssyistä elämässä, jotka kuuluvat meillä ihan jokaisella asiaan. Välillä voi tuntua turhalta tai olla väsyttävää ja liian kuluttavaa miettiä elämän suuntaviivoja, mutta sillä on merkitystä. Ehkä tahdon vain sanoa että ajatelkaa asiaa :)

P.S. Jatkan nyt siis blogini kirjoittamista täältä Englannista käsin ja lupaan että kaikki kirjoitukset eivät ole näin syväluotaavia.

Hi again :) I am not quite in my comfort zone when writing about these following issues but maybe its sometimes good :) What I can say now is that feel like I am still on my one way ticket trip since I still don't feel that I have gone home. I was in Finland for one year but it didn’t feel like home for me right now. I had the privilege and luxury to live with my parents, they were so good to take me. But since I left my own home in December 2012 it suits my feeling that I haven’t had a key to any house. What I understand now though is that I cannot say that I have a home, that I belong anywhere before I start doing things that are meaningful for me - basically do what I truly want. It took me quite a while to understand it and when you think about it its key to many things.

Do you know the feeling when you go back to work after a long longed summer holiday and you feel frustrated cos there was so much time and you didn’t use it for the things you would have wanted to do.  You ended up basically watching tv for the whole holiday and doing stressful things you are supposed to do on your holidays. Things that you don’t precisely enjoy because you didn’t plan the things YOU wanted to do on your holiday. Wouldn’t it sound like an awful waste if you would just have one holiday?

Getting my priorities sorted out was the best outcome of my trip. I know now that from life I want to have a family and a home with two goats, horse, donkey, dog and a turtle and a job that I am passionate about. But as the cliche says - life is short. Too short for many people and you cannot really know when it ends. So what matters as much is the trip and not only the destination. As they say: "Life is what happens when you plan" :)

Okay, now I have my priorities sorted out. And then? What has really helped me to make decisions towards my goals and stand behind them is simply these three things.
1. really THINK of what I want (one thing for each day in a holiday, one achievement per year etc).
2. ACT – do things that support my decision. If it is a big thing make choises that will eventually make your plan work.
3. LOVE every step on the way.

If you don’t love what you are doing, rewind and see if that was really what you wanted to do. If it wasn’t just think again and DO SOMETHING to change it. This thinking can be start for example with a plan for a weekend or a list to grocery store, small things add up and in my opinion eventually you will lead the life you wanted.

If I ever am so incredibly lucky that I will eventually have my goats and all well it’s awesome but I am also very lucky to be able to even pursue it. The reason why I want to preach about all this is because my year has included some very difficult times. I have been “homeless”, jobless, lonely, gone through a looooong brake-up process and I  ended up loosing a very very important person in my life and finally, a diagnose of a life long disease has made me feel time to time extremely scared. But these are examples of downhills that we all, each and everyone have and will have in our lives. Sometimes it seems useless or too hard to think big or small goals and "wants" of life but they are important. I guess all I want to say is that think about it.

P.S. I will keep writing my blog again and I promise that it won't be this heavy every time ;)

 

 

Road-trip -The legendary highway 1

On the road! Here we come California /
Tien paalla jalleen! Valmiina valloittamaan California

It ain't always sunny but the views by the highway 1 were still awsome /
Aina ei ollut aurinkoista mutta maisemat valtatie 1:n varrella olivat silti mahtavat

Tourists on the run / turistit matkallaan

A mobile store in a camping area / paikallinen kauppa-auto leirintaalueella

Sunset in Big Sur / auringonlasku Big Surissa

Tourist in lovely Monterey /
turistina ihanassa Montereyssa

My must see place was Monterey and I wasn't disappointed /
Odotin erityisesti Montereyn nakemista, enka pettynyt

They had these amazing candystores in the Fisherman's warf in Monterey/
Karkkikaupat Montereyn kalastajasatamassa - jos olisi ollut pakkasta niin mulla olisi jaanyt kieli kiinni ovenkarmiin

Jose in the Fisherman's Warf, Monterey /
Jose satamassa Montereyssa

Fisherman's Warf Monterey

Monterey's Aquarium is world-known, and for a reason!/
Montereyn merimaailma on maailman kuulu ja syysta!

MR Octopuss / MR mustekala

Adorable, and we could see them free in the ocean as well /
naita hellyyttavia otuksia oli nahtavissa myos vapaana merella

Ready for whale watching! Didn't know yet what I was getting /
Valmiina lahtemaan merelle katsomaan valaita. Tassa vaiheessa ei ollut viela pienintakaan tietoa,
mita matkalla tulisin  nakemaan

These fellows stank but they were very cute /
Nama ystavat haisivat pahalle mutta olivat erityisen sopoja

Of course there was no guarantee that we would see anything in this whale watching. But amazingly we saw like 20 whales and they were circling our boat so we really go a good look at them/
Reissulle lahtiessa ei tietenkaan ollut takuita etta mitaan nakisimme mutta olimme aarimmaisen onnekkaita ja naimme jopa 20 valasta jotka pyorivat pitkaan laivamme ymparilla

Definately one of the most amazing experiences I have ever had/
ehdottomasti yksi upeimmista kokemuksista ikina

Pumpkins in every form

Nyt on taas opittu tärkeitä asioita. Siitä kuinka monessa eri muodossa ja asiassa kurpitsoja voi hyödyntää! :D kurpitsapiirakkaa, kurpitsajäätelöä, kurpitsasalsaa ja kurpitsasmoothieta. Puhumattakaan lasikurpitsoista, kurpitsahatuista ja muista asusteista. Kaikkia näitä oli tarjolla Half Moon Bayn vuosittaisessa kurpitsafestivaalissa. Homma voi kuulostaa vitsiltä mutta kun jonotat puolitoista tuntia ruuhkassa niin ymmärrät että amerikkalaiset selvästi ottavat kurpitsansa vakavasti.

I am an ignorant little girl and I am glad to admit it

Here I go again. I am sorry that I didn't write the closure for my trip in Asia. To be honest I was so annoyed and sick after my long flight to Finland. And I think I was experiencing some cultural shock after realizing how totally different world I was living in for several months.

But now I am on the run again and this time my destination is sunny California. I am glad to go but I have to admit that I never really even wanted to go to US and to San Francisco. Or I don't mind of course and I am happy to see the TV series and movies "alive" but I didn't have the urge to go to US like many people do. You might find it unfair that I am still traveling while you think that you don't maybe have the chance to do it. But what I think is unfair is that you more likely have all or most of your love ones close by. I don't, and the odds are that I never will have. Everything has more than one way to look at it :)

I was picky for once and paid a bit extra to be traveling nicely with BA and with good connections. The whole trip takes only a bit more than 16 hrs plus some which is in my scale a good traveling time.

As stated I was not very enthusiastic of traveling to US. Nor any other new place actually. I was just thinking how I don't have any place right now where I would like to visit. Somehow the world citizen thing had gone to my head and I was thinking in a way that I have seen enough. Boy was I wrong.

I fell back into reality just now when we are passing some mountains in Canada. I don't think I have ever seen mountains like that. I could see an avalanche and a small turquoise mountain lake in the middle of nowhere. And mountains as far as I could see and canyons and all that seemed untouched! Well. I know where I want to go next. And to learn more and see more. I know nothing about Canada and very little about any part of US and if I can see something extraordinary already when flying I can definitely learn more in my destination.  Therefore I admit that I am ignorant and I am glad to admit it because it means that I still have a lot to learn.  

I have found "the one" for me in Asia

This is it, this is the one, the best city for me in Asia so far.

Street view next to Mekong River /
Luang Prabang on sekoitus Aasiaa ja Eurooppaa
(Laos on Ranskan vanha siirtomaa)
arkkitehtuuriltaan sekä ruoiltaan (mahtavia croissantteja,
leivoksia sekä kahviloita joissa nauttia niitä)
ja se tekee tästä kaupungista erityisen viehättävän.

Luang Prabang is a small city in Laos with a
strong French influence (has been a colony)  with wonderful Lao people and delicious coconut curry and wonderful green landscapes. You can find next to each other a typical Lao-style house (same as in Thailand) and a beautiful European-looking house from the last century.

I have enjoyed great breakfasts in small cafeterias with so good bread that at least one of my friends would die if she would get her hands on that. And three courses menus with 
so good vinaigrette that I have returned to this cafe just for it. And the cost is minimal :) This is also the only city I have found in Asia with some wine culture. So I have really enjoyed walking, reading and drinking red wine in the riverside cafes.



Le Cafe Ban Vat Sene and
my first course
of the lunch today /
Tämän päivän lounaalla vihersalaatti
 täydellisellä vinegairettella
ja vielä täydellisemmällä leivällä.
Nami!



I have stayed in here already... mm four or is it five days and someone would say that I haven't done anything. It has been raining quite a lot so there has been few possibilities anyway. But I also decided after quite tiring search that I won't do any arranged activities. I have gone for two cycling tours already and I have gone trekking. I have visited hill tribes in Vietnam and in Thailand and even though I have no doubt that they would be different in here, I just think that I wouldn't get to know them any better with a one or two day walk through. And because I don't support the elephant rides and I would die if I would do some kayaking in this weather so I had quite few options for activities. Therefore I have stayed in the city. But I tell you what I have done during these days.

In addition to reading, reading and reading I have taken a gorgeous two hours body scrub+massage in a very nice classy spa. I have gone jogging in the morning along the Mekong river and seen the monks getting their morning alms. I have visited temples and the local library where I taught English to one 17 years old monk novice. Or actually he says that he thinks he is 18 but because his parents didn't know how to read and write so they didn't mark the day he was born nor were sure about the year. Well he had six siblings anyway so who can count who was born and in which year.



My "student" novi Sing calling the monks for the lunch /
Opetin tälle munkille englantia ja hän kutsui minut käymään tänä aamuna
temppelissä, jossa hän asuu.



He invited me to his temple this morning and I went there (on the back of the motorbike of a worker from my hostel who was on his way to school) to talk with him about Buddhism, Lao people and his wishes for the future. And about Finland because he was very interested in our social security and free education as anyone is who has very few chances in their own country by being poor. It was a very nice talk and it surprised me still how well he spoke English. But he said he had had lessons with native speaking volunteers for two years and well, he spend all his free time (which is quite a lot in a temple) studying and learning about different things so I guess his motivation was quite on the spot.

And the last thing I could mention is that I had a very fun party night because I met one really good and fun Irish guy and I was immediately very at ease with him. I bet we could have been very good friends but our ways separated too fast when he left me because of another guy :) But this night we had fun together. We played pool (I was terrible) and went to couple of bars and met other tourists. In the end we went to one bowling place, where everyone who wishes to party after 1130 pm goes as every other place in Luang Prabang closes. And that was quite a fun and different way to party by playing pool and drinking Lao whiskey :p



Traditional Lao Food - sticky rice, Jeow mak Keua (eggplant dip)
Mok Pa which is fish steamed in a banana leaf (me no likey) and
and something else which was quite good :D



Also traditional Lao food (sticky rice and the eggplant dip are the same) but in a bit different setting.





So I think my holiday has been exactly like my kind of a holiday (with these weather conditions). Now I will be off to teach some more English.