Living in a fairytale land / Satumaista maisemaa



I said that I would write about the university but I have to put some pictures first since I have been in couple of an amazing places during these two weeks. Today I spent an amazing day in Brownsea Island which is only 20 min by boat from Poole Harbor. It was just beautiful. The nature in this reserve was amazingly diverse. It had thick forests where you could hear only birds singing and there was no one in sight. The air was so fresh that I sat there actually smelling the air for quite a while. I could JUST restrict myself from hugging the trees cos if there would be a place to hug trees - that would have been it :p The island also had beautiful sandy beaches and large areas suitable for camping. And small fact for scouts - this was actully the place where Robert Baden-Powell arranged the first camp for 20 boys in 1907 which was the beginning of the scouts movement.

//

Tarinat yliopistosta saa odottaa koska olen nähnyt kahden viikon aikana pari upeaa paikkaa joista haluan laittaa kuvia. Jotkin paikat tuntuivat siltä kun olisi ollut keskellä satua, tai aivan toisessa ajassa... Tänään vietin upean sunnuntain läheisellä Brownsean saarella.

This "castle" is private property. Which I found out when I was leaving through a massive gate. I was trespassing by accident (really by accident) because I decided to be adventurous and go through bushes :) But it was worth it! // Tämä "linna" on yksityistä omaisuutta. Se selvisi minulle vasta lähtiessäni kun huomasin suuret kyltit massiivisessa portissa. Päädyin vahingossa pihalle koska päätin seikkailla puskien läpi. Mutta se oli sen arvoista :)

 

 

 

Thousands of scouts and other campers have enjoyed this campsite
//
Tuhannet partiolaiset ja muut leireilijät ovat nauttineet näistä maisemista tällä leirintäalueella.

This stone conmemorates the camp of 20 boys in 1907 which was arranged by Robert Baden-Powell and was the beginning of the scouts movement
//
Tämä kivi on pystytetty niille huudeille joilla partiolaisten "isä" Robert Baden Powell ja 20 poikaa leireili 1907. Leiri oli ensimmäinen partioleiri ja se aloitti maailmanlaajuisen partioliikkeen.

Nature reserve. I saw atleast a pheasant, peacocks, squirrels, a lot of birds (many of the people in there would have passed out because i just call them birds overall but they walked with huge binoculars and i cannot regocnise any other ones besides the ones I already mentioned) and luckily just a few people.
 //
 Luonnonsuojelualue. Näin ainakin fasaaneja, riikinkukkoja, oravia ja paljon lintuja (siellä oliisi ollut paljon porukkaa jotka olisivat osanneet nimetä parisataa lintua lisää mutta minun tietoni loppuivat näihin kahteen). Yleisesti ottaen tunnelma oli yksinkertaisesti upean rauhallinen ja ilma tuoksui niin raikkaalta. Kyllä siellä sielu lepäsi :)

Durdle Door. This an another trip to a bit further. Jurassic coast is one of the natural world heritage sites.
//
Tämä onkin sitten jo toinen reissu vähän kauemmaksi. Jurassic coast on yksi luonnonmukaisista maailmanperintökohteista.

See the Corfe Castle behind.
//
Huomaa Corfen linna taustalla.

They helped us to imagine the residents living and fighting in this 1000 years old castle. It was quite magnificent to be standing inside of the ruins...
//
Seistessäni raunioiden sisällä yritin kuvitella minkälaista tuossa linnassa oli asua silloin kun se 1000 vuotta sitten rakennettiin. Ulkopuolella sai sitten vähän apuja mielikuvitukselle näiltä näyttelijöiltä.

Arrivals fortnight eli kotiutumista kahden viikon ajan

Luulin että me suomalaiset olemme järjestelmällisiä ja hyviä organisoimaan, mutta emme me kyllä voita brittejä. Ainakin tämä yliopisto saa täydet pisteet kaikista järjestelyistä lentokenttäkuljetuksesta lähtien. Sain ennen lähtöä kotiin A4 kokoisen vihkosen jossa lueteltiin kaikki ensimmäisen kahden viikon, eli arrivals fortnightin, tapahtumat. Kyseinen opus kyllä nostatti matkakuumetta ja on toiminut nyt ihan joka illan iltalukemisena. On pitänyt seurata tarkkaan sekä infoluentoja sekä maan ja taivaan väliltä olevia koulun sosiaalisia tapahtumia meditaatiohetkestä ja iltapäiväteestä kansainväliseen illalliseen ja bileisiin.



Kävimme Poolessa tuopeilla takana näkyvässä Jolly Sailorissa //
we went for some pints to Jolly Sailor in Poole with my new neighbors

Kaksi ensimmäistä viikkoa ovat osaltani menneet aika rauhallisesti. Tähän mennessä olen viettänyt iltaa yhden espanjalaisen ja yhden italialaisen neitosen kanssa, jotka ovat asuneet Bournemouthissa jo pidempään sekä käynyt parin naapurin kanssa Poolessa pubissa. Poolen kaupungin kokoon nähden suuri pubitarjonta on lyhyen kävelymatkan päässä, mutta voin kuvitella että tämä on sellainen kaupunki joka turistien puutteen takia menee piakkoin talviunille. Voin kyllä jo kuvitella taivaltavani tuulessa ja tuiskussa pubin lämpöön lukemaan päivän lehdet yhdessä paikallisten kanssa :)

Poole Harbor

Poole on kaupunkina ihan minunlaiseni. Olen hyvin lyhyen kävelymatkan päässä kauppakeskuksesta, Burger Kingistä ja useista näistä jo mainituista ravitsemusliikkeistä. Sen lisäksi kaupunki tarjoaa upeat lenkkimaastot sillä Poolessa sijaitsee yksi maailman suurimmista luonnollisesti muotoutuneista satamamista. Kummallisesta muodostaan johtuen meri tuntuu olevan aina tyyni ja tuulta ei ole lähes ollenkaan.
Itse asuntola majoittaa vähän päälle kolmesataa opiskelijaa ja on onneksi hyvin äänieristetty sillä kerrokset 2-6 on varattu lähes poikkeuksetta viinaanmeneville 18-19 vuotiaille briteille. 7-8 kerroksissa majailemme me maisteriopiskelijat.

Bournemouthin keskustasta //
Bournemouth Square in the city center

Jos Poole alkaa tuntua pieneltä voin suunnata Bournemouthiin. Yliopisto, josta kerron seuraavalla kerralla enemmän, sijaitsee näiden kahden kaupunkien välissä. Bournemouth on vilkas, nuorekas ja hyväntuulinen kaupunki jonka keskustassa on paljon puistoja ja rantaviivaa 13 kilometrin matkalta. Täällä, niin kuin kaikissa vähän isommissa kaupungeissa on kulkijaa ihan joka tulotasosta. Sandbanks, joka sijaitsee lähellä sekä Poolea että Bournemouthia on maailman neljänneksi kallein asuinalue, mutta tänään tuli taas vastaan sekä bussissa että kaupungilla niitä laitapuolen kulkijoitakin.

Näin kahden viikon jälkeen tunnelmat ovat "vieläkin" korkealla. Rakastan uusia lenkkimaastojani, koulumatkaa kaksikerroksisen bussin yläkerrassa sekä sitä että minulle sanotaan daaaaarling ja sweetie kaupan kassalla. Kaikki kämppikseni ovat kivoja (yksi opiskelee elokuvan tekoa, toinen 3D animaatiota ja kolmas datan analysointia - huisia!) ja olen tavannut joku biljoona suomalaista yliopistolla. Koulusta olen myös äärimmäisen innoissani, siitä kerron lisää sitten toisella kertaa. Viimeinen viikonloppu ennen kuin velvollisuudet painaa niskassa. Rentouttavaa ja räiskyvää viikonloppua vaan kaikille!





Bournemouthin keskustan rantaa //
Beach in Bournemouth city center

About one way ticket to life

BELOW IN ENGLISH

En nyt ole aivan mukavuusalueella kirjoittamassa näistä asioista, mutta koen että opin jotain itselleni hyvin tärkeää reissullani ja kuluneen aika vaikean vuoden aikana. Koen että olen vieläkin sillä matkalla jonne lähdin jo puolitoista vuotta sitten. Vaikka olin niin onnekas että pääsin ulkomailta palattuani vanhempieni luokse asumaan, en kokenut että siltikään olisin palannut kotiin. Ymmärrän nyt etten koe olevani missään kotonani ellen tee asioita jotka koen itselleni todella merkityksellisiksi. Eli tee asioita joita haluan elämältä.

Tiedättekö sen tunteen kun menet takaisin töihin kauan kaivatun loman jälkeen, kuuntelet työkavereiden lomakertomuksia ja turhaudut itseksesi koska loma tuntui menevän aivan ohi. Et lopulta tehnyt muuta kuin katselit telkkaria ja teit niitä epämiellyttäviä asioita joita lomalla kuuluu tehdä. Eikö kuulostaisi hirveältä jos sinulle sanottaisiin ettei uusia mahdollisuuksia, uusia lomia olisi enää koskaan?

Pari asiaa todella auttoivat minua tekemään päätöksiä. Ensinnäkin se että matkallani sain itselleni selvitettyä mitkä ovat minun elämäni prioriteetit. Missä asioissa olen valmis kompromissaamaan ja missä en. Sen jälkeen voin sanoa että tuntui 200 kiloa kevyemmältä. Toiseksi voisin sanoa hyvin simppelit kolme askelta joita noudattamalla koen että saan irti eniten.

1. Todella AJATTELE mitä haluat. Käytä siihen aikaa. Tunteja. Tee listoja, miellekarttoja mikä ikinä toimiikaan että saat sen visualisoitua.
2. Tee mitä se tarvitsee toteutuakseen. Toteuta. Jos kyse on isoista asioista tee valintoja jotka tukevat sitä että lopulta pääset haluamaasi.
3. Rakasta sitä mitä teet saavuttaaksesi haluamasi.
Jos et, kelaa takaisinpäin ja mieti uudestaan olikohan se sittenkään mitä halusit. Jos ei, aloita alusta. Simppeliä eikö ;) Ei se lopulta ole mahdotonta, minusta tuntuu että teemme joistain asioista liian vaikeita. Ja tämän voi siis aloittaa suunnittelemalla viikonlopulle uutta ohjelmaa tai tekemällä kauppalistaa. Pienistä asioista pääsee sitten lopulta niihin isoihin linjoihin.

Itseni kohdalla tämä on tarkoittanut sitä että kun sain selville prioriteettini (perhe, koti jossa on kaksi vuohta, koira, hevonen, aasi tai poni ja kilpikonna, sekä mielenkiintoinen ja haastava työ) niin lähdin tekemään asioita niiden eteen. Aloitin siis hakemisen maisteriopintoihin. Se ei ollut helppoa ja siinä tasapainoiltiin välillä epätoivon ja hulluuden välillä mutta lopputulema oli se että opiskelen nyt Englannissa vuoden ja näin pääsen askeleen lähemmäksi unelmauraani.

Jos lopulta tulen saamaan nuo luettelemani olen erityisen erityisen onnekas. Mutta vain päämäärä ei todellakaan ole se mikä ratkaisee, vaan se matka niitä tavoitellessa. Jo se että voi tavoitella näitä asioita on syy kiitollisuuteen. Kliseistä mutta totta, elämä on lyhyt, joillain se voi olla todella lyhyt eikä sitä voi tietää etukäteen, siksi on nautittava jo matkasta ja niistä kaikista päätöksistä joita tekee matkan varrella. Niin kuin sitä tavataan sanoa: "Life is what happens when you plan."

Aiheen tähän paasaukseen sain ihan omasta elävästä elämästä. Kaikesta siitä mitä on tapahtunut viimeisen vuoden tai parin aikana. Olen ollut "koditon", työtön, yksinäinen, epätoivoinen, käynyt läpi hyvin pitkän eroprosessin sekä huhtikuusta alkaen myös yllättäen koko loppuelämän sairas-labellilla varustettu -  ja näin ollen myös aikajoin helevetin pelokas. Mutta kaikki nämä ovat esimerkkejä töyssyistä elämässä, jotka kuuluvat meillä ihan jokaisella asiaan. Välillä voi tuntua turhalta tai olla väsyttävää ja liian kuluttavaa miettiä elämän suuntaviivoja, mutta sillä on merkitystä. Ehkä tahdon vain sanoa että ajatelkaa asiaa :)

P.S. Jatkan nyt siis blogini kirjoittamista täältä Englannista käsin ja lupaan että kaikki kirjoitukset eivät ole näin syväluotaavia.

Hi again :) I am not quite in my comfort zone when writing about these following issues but maybe its sometimes good :) What I can say now is that feel like I am still on my one way ticket trip since I still don't feel that I have gone home. I was in Finland for one year but it didn’t feel like home for me right now. I had the privilege and luxury to live with my parents, they were so good to take me. But since I left my own home in December 2012 it suits my feeling that I haven’t had a key to any house. What I understand now though is that I cannot say that I have a home, that I belong anywhere before I start doing things that are meaningful for me - basically do what I truly want. It took me quite a while to understand it and when you think about it its key to many things.

Do you know the feeling when you go back to work after a long longed summer holiday and you feel frustrated cos there was so much time and you didn’t use it for the things you would have wanted to do.  You ended up basically watching tv for the whole holiday and doing stressful things you are supposed to do on your holidays. Things that you don’t precisely enjoy because you didn’t plan the things YOU wanted to do on your holiday. Wouldn’t it sound like an awful waste if you would just have one holiday?

Getting my priorities sorted out was the best outcome of my trip. I know now that from life I want to have a family and a home with two goats, horse, donkey, dog and a turtle and a job that I am passionate about. But as the cliche says - life is short. Too short for many people and you cannot really know when it ends. So what matters as much is the trip and not only the destination. As they say: "Life is what happens when you plan" :)

Okay, now I have my priorities sorted out. And then? What has really helped me to make decisions towards my goals and stand behind them is simply these three things.
1. really THINK of what I want (one thing for each day in a holiday, one achievement per year etc).
2. ACT – do things that support my decision. If it is a big thing make choises that will eventually make your plan work.
3. LOVE every step on the way.

If you don’t love what you are doing, rewind and see if that was really what you wanted to do. If it wasn’t just think again and DO SOMETHING to change it. This thinking can be start for example with a plan for a weekend or a list to grocery store, small things add up and in my opinion eventually you will lead the life you wanted.

If I ever am so incredibly lucky that I will eventually have my goats and all well it’s awesome but I am also very lucky to be able to even pursue it. The reason why I want to preach about all this is because my year has included some very difficult times. I have been “homeless”, jobless, lonely, gone through a looooong brake-up process and I  ended up loosing a very very important person in my life and finally, a diagnose of a life long disease has made me feel time to time extremely scared. But these are examples of downhills that we all, each and everyone have and will have in our lives. Sometimes it seems useless or too hard to think big or small goals and "wants" of life but they are important. I guess all I want to say is that think about it.

P.S. I will keep writing my blog again and I promise that it won't be this heavy every time ;)