Work camp in Kok Riang part 1

IN FINNISH BELOW

The silent household of ours changed in a flash when short term volunteers arrived in 8th of May. Suddenly the place was full (that's what we thought but it appeared that we could fit still 30 villagers from a Muslim society nearby) of people from Japan, Thailand and we got even one volunteer from Germany. We, Claire and I, were suddenly the hosts and we felt a bit overwhelmed in the beginning. After all our rhythm of life had been very slow and the house very quiet when we lived here only with the grandma and our host and his son Can. The son of our host was thrilled to see so many new people and we got excited in no time as well. It was so much fun to have new people around and it reminded me of the scout camps of my youth.



It was fun to see again new people adapting to Thai culture and I could see myself in their questions. Now-a-days I don't need to know what time it is all the time nor I need special timetables or plans. Things happen when its their time to happen, we eat when it is time to eat. But it wasn't so easy in the beginning :) During the work camp I learned that Japanese people are very similar to west and North Europeans (I know that I am using stereotypes but I hope you know what i mean) in many ways. As one Thai put it "Europeans like to make plans but when it is time to do things the plans never happen". Thai people never plan or if they do the plan always changes and therefore they are very flexible and innovative to find alternative plans. We Europeans often trust blindly to our plans and if they fail we stand helplessly and look from the manual what to do in that kind of situation.
And when it comes to working, Japanese also are very keen on timetables and goals. You should have seen the faces of the Thai people when the Japanese wanted to know the midterm goals of our well digging and the timetable for the cucumber planting ;)



Despite of some cultural clashes the work camp went perfectly. One day when I was digging the dry earth under the burning sun I found the situation so comical. I was thousands of kilometers from home, gardening for my food, with total strangers from around the world, melting and so dirty from my head to my toes. But boy that was fun! We were singing, dancing and laughing all the time. It is amazing how totally different people from totally different origins can get so well along! Only thing in common was that we wanted to come to Thailand to do some gardening in the hottest season of the year :D



We also spent all our free-time together. It was also amazing to see how fun it is actually to BE with people. We played cards, UNO and many fun games such as werewolf game and I know that it sounds simple but I think many of us have forgotten how to just spend time with people.


...To be continued, now I have internet in my phone but weak finger muscles :)

--------------------------------------------------

Hiljaiselo loppui kerralla kun taloutemme täyttyi kahdeksi viikoksi leiriläisistä. Kolme japanilaista, yksi saksalainen ja useita thaivapaaehtoisia leiriytyi talomme pihalle ja meistä tuli Clairen kanssa kertaheitolla "leirinvetäjiä". Kyllä siinä katseltiin hetki huuli pyöreänä suurta trafiikkia ja tiskimäärää jonka kasvanut taloutemme aiheutti. Hyvin nopeasti hämmennys muuttui innostukseksi ja olimme todella iloisia kaikista uusista ihmisistä ympärillämme.



Kun uudet vapaaehtoiset asettuivat taloksi, oli hauskaa seurata heidän sopeutumistaan thaikulttuuriin. Näin itseni heidän kysymyksissään ja nyt jo pystyin hymyilemään monille asioille - alkuun se ei ollut ollenkaan niin helppoa. Eräs thaivapaaehtoisista esitti asian näin "eurooppalaiset ovat hyvin innokkaita tekemään aikataulujaan, mutta kun herätään seuraavana aamuna tekemään ei suunnitelmia sitten toteuteta". Me eurooppalaiset tosiaan pidämme suunnitelmista (kaikki minut hyvin tuntevat tietävät että minä erityisesti) mutta kun jostain syystä suunnitelma ei pidäkään päädymme sormi suussa panikoimaan ja tutkimaan ties mitä käyttöohjeita vastaavan varalle. Thaimaalaiset sen sijaan eivät suunnittele (voi kun löytyisi keskitie) tai jos suunnittelevat, muuttuu suunnitelma aina. Siksi he ovatkin hyviä ideoimaan ja keksimään uusia vaihtoehtoisia suunnitelmia. Opin parin viikon aikana että japanilaiset ovat useissa asioissa samankaltaisia kuin pohjois ja länsieurooppalaiset (tässä taas rutataan stereotypioita mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan). Olisittepa nähneet thaimaalaisten ilmeet kun japanilaiset tiedustelivat välitavoitteita kaivonrakennukselle ja kurkkupalstojen kuokkimisen aikataulua :D

Pieniä kulttuureiden kolareita siis sattui mutta se ei ryhmän yhteishenkeä haitannut. Naureskelin itsekseni tilanteen koomisuudelle yhtenä päivänä kun kuokin maata polttavan auringon alla. Olin tuhansien kilometrien päässä kotoa, työskentelin puutarhassa leipäni pitimiksi tuikituntemattomien ihmisten kanssa. Mutta se oli niin hauskaa. Me lauloimme, tanssimme ja nauroimme tehdessämme töitä ja sillä ei ollut mitään väliä että tulimme täysin eri lähtökohdista ja olimme kovin erilaisia ihmisiä. Ainoa yhteneväisyys oli se että halusimme kaikki tulla thaimaahan puutarhatöihin koko vuoden kuumimpana aikana :D

Vietimme myös kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Oli hienoa huomata kuinka kivaa onkaan vain OLLA ihmisten seurassa. Me pelasimme korteilla, kaivoimme lasten UNOn esiin ja leikimme kaikennäköisiä yhteispelejä kuten ihmissusipeliä. Tiedän että tämä kuulostaa simppeliltä mutta uskon että monet meistä ovat unohtaneet kuinka nautinnollista se onkaan viettää aikaa ihmisten kanssa!

Jatkuu pian, nyt minulla on netti puhelimessa mutta sormilihakset väsyvät :D