Work camp in Kok Riang, part 2

BELOW IN ENGLISH

Yksi leirin hyvistä puolista oli se, että meille määritettiin aika jolloin herätä ja jolloin lähdetään töihin. Vaikka aika luonollisesti vähän venyi ja paukkui. Muuten aamut ovat täällä olleet vähän kyseenalaisia, länsimaisen päähän kun ei oikein mahdu että herätään ennen kuutta syömään aamupalaa, jonka jälkeen vuorossa "ei mitään". Eli istuskelua ja lounaan odottelua. Mutta koska nyt oltiin työleirillä (jep, suomalainen sanavalinta vähän ontuu) niin aamiaisen jälkeen tehtiinkin jotain.

Se jotain tarkoitti leirin ensimmäisinä päivinä läheiselle kukkulalle (buddhaperinteen siivellä) kiipeämistä ja paikalliseen mutarallitapahtumaan osallistumista. Tosin turvallisen matkan päästä. Tuli viimeistäänkin todistettua, että thaimaalaiset ovat rapakunnossa. No mistäs se kunto kohoaisi jos ei kävele edes naapuriin muusta liikunnasta puhumattakaan. Hoikat ruumiinraketeet ovat siis täysin geeneillä ansaittuja, mikä näkyy pikkuhiljaa nykythaimaalaisten vyötäröllä. Yhteistä kaikissa thaimaalaisten tapahtumissa on se, että tarjolla on ilmaista ruokaa! No jotain lahjoituksia vaihdetaan mikäli tapahtumalla on jokin isäntä, mutta muuten homma hoidetaan nyyttäriperiaatteella. Ja syödä saa vaikkei olisikaan tuonut mitään, kuten teimme esimerkiksi kukkulalla :) Tarjolla oli tahmaista riisia (mun ehdoton lemppari) bambun sisalla ja joku oli tuonut nyyttarituomisinaan kokonaisen sian.

Syötyä tuli työleirin aikana kunnolla ja erityisen hyvällä omallatunnolla koska töitä tehtiin paljon. Lähdimme puutarhaan aamiaisen ja tiskaamisen jälkeen, eli ennen kahdeksaa. Kokkausvuorossa ollut tiimi teki useimmiten lounaan valmiiksi samalla kertaa. Vain meidän tiimi toimi kerran pioneereinä avotulella kokkaamisessa. Se päivä oli rankempi kuin muut työpäivät yhteensä ja sitten siitä ajatuksesta luovuttiinkin. Puutarhassa vietettiin koko päivä ja töitä tehtiin noin tunti kerrallaan ja välissä paettiin aurinkoa ja tankattiin vettä. Saimme leirin aikana mm kaivettua kaivon, kuokittua pitkän kasvimaan ja istutettua salaattia, morning glorya ja kurkkuja, ja väsättyä kurkuille telineet. Ja tehtyä tietenkin väliaikaisvessa. Ainiin, ja kitkettyä rikkaruohot ananasten ympäriltä sekä korjattua sitruunaruohosato. Ja sitä oli muuten paljon.

Toivoisin että voisin pian lisätä kuvia, jotta näkisitte helpommin mitä kulunut kaksiviikkoinen toi mukanaan. Ensi kerralla summaan vielä leirin lopun, tosi mielenkiintoisen vierailun muslimikouluun sekä meitä kohdanneen lievän mutta ärsyttävän rasismin kommunistinähtävyydessä.

------------------------------------------------

One of the good sides of the camp was that they told us when to wake up and when to work. Otherwise it has been somehow disturbing for me as a western to wake up when the sun rises just to eat bfast and then sit and do nothing and wait for lunch. But as this was a work camp we actually did something after bfast.

The first two days that "something" was something else than working. We for example climbed up to a hill because some Buddhist tradition. And we participated to a mudrace, from the audience of course. Climbing to a hill proved that Thai people to have their skinny bodies only because of the genes. They had really troubles to climb and they were all together reluctant to walk. That is what happens when they use scooters for everything and many of them don't do any exercise. The genes don't seem to be too much of a help anymore as many of the Thai people are now-a-days overweight.

One thing that is in common to all these kind of events is that they serve free food! Or if there is some host then people give donations. But for example in that climbing event many people brought something and everyone could eat. Somebody had brought a whole barbequed pig.  We ate well in there and all the time during the camp as we were working so much. We went to the garden usually already around eight, when we had had bfast and done the dishes. And we spent the whole day in there working around an hour at the time. We took a lot of brakes drinking water and sitting in a shade. During the camp we for example dag a well, planted cucumbers and morning glory and harvested the lemongrass. And there was a lot of it :)

Work camp in Kok Riang part 1

IN FINNISH BELOW

The silent household of ours changed in a flash when short term volunteers arrived in 8th of May. Suddenly the place was full (that's what we thought but it appeared that we could fit still 30 villagers from a Muslim society nearby) of people from Japan, Thailand and we got even one volunteer from Germany. We, Claire and I, were suddenly the hosts and we felt a bit overwhelmed in the beginning. After all our rhythm of life had been very slow and the house very quiet when we lived here only with the grandma and our host and his son Can. The son of our host was thrilled to see so many new people and we got excited in no time as well. It was so much fun to have new people around and it reminded me of the scout camps of my youth.



It was fun to see again new people adapting to Thai culture and I could see myself in their questions. Now-a-days I don't need to know what time it is all the time nor I need special timetables or plans. Things happen when its their time to happen, we eat when it is time to eat. But it wasn't so easy in the beginning :) During the work camp I learned that Japanese people are very similar to west and North Europeans (I know that I am using stereotypes but I hope you know what i mean) in many ways. As one Thai put it "Europeans like to make plans but when it is time to do things the plans never happen". Thai people never plan or if they do the plan always changes and therefore they are very flexible and innovative to find alternative plans. We Europeans often trust blindly to our plans and if they fail we stand helplessly and look from the manual what to do in that kind of situation.
And when it comes to working, Japanese also are very keen on timetables and goals. You should have seen the faces of the Thai people when the Japanese wanted to know the midterm goals of our well digging and the timetable for the cucumber planting ;)



Despite of some cultural clashes the work camp went perfectly. One day when I was digging the dry earth under the burning sun I found the situation so comical. I was thousands of kilometers from home, gardening for my food, with total strangers from around the world, melting and so dirty from my head to my toes. But boy that was fun! We were singing, dancing and laughing all the time. It is amazing how totally different people from totally different origins can get so well along! Only thing in common was that we wanted to come to Thailand to do some gardening in the hottest season of the year :D



We also spent all our free-time together. It was also amazing to see how fun it is actually to BE with people. We played cards, UNO and many fun games such as werewolf game and I know that it sounds simple but I think many of us have forgotten how to just spend time with people.


...To be continued, now I have internet in my phone but weak finger muscles :)

--------------------------------------------------

Hiljaiselo loppui kerralla kun taloutemme täyttyi kahdeksi viikoksi leiriläisistä. Kolme japanilaista, yksi saksalainen ja useita thaivapaaehtoisia leiriytyi talomme pihalle ja meistä tuli Clairen kanssa kertaheitolla "leirinvetäjiä". Kyllä siinä katseltiin hetki huuli pyöreänä suurta trafiikkia ja tiskimäärää jonka kasvanut taloutemme aiheutti. Hyvin nopeasti hämmennys muuttui innostukseksi ja olimme todella iloisia kaikista uusista ihmisistä ympärillämme.



Kun uudet vapaaehtoiset asettuivat taloksi, oli hauskaa seurata heidän sopeutumistaan thaikulttuuriin. Näin itseni heidän kysymyksissään ja nyt jo pystyin hymyilemään monille asioille - alkuun se ei ollut ollenkaan niin helppoa. Eräs thaivapaaehtoisista esitti asian näin "eurooppalaiset ovat hyvin innokkaita tekemään aikataulujaan, mutta kun herätään seuraavana aamuna tekemään ei suunnitelmia sitten toteuteta". Me eurooppalaiset tosiaan pidämme suunnitelmista (kaikki minut hyvin tuntevat tietävät että minä erityisesti) mutta kun jostain syystä suunnitelma ei pidäkään päädymme sormi suussa panikoimaan ja tutkimaan ties mitä käyttöohjeita vastaavan varalle. Thaimaalaiset sen sijaan eivät suunnittele (voi kun löytyisi keskitie) tai jos suunnittelevat, muuttuu suunnitelma aina. Siksi he ovatkin hyviä ideoimaan ja keksimään uusia vaihtoehtoisia suunnitelmia. Opin parin viikon aikana että japanilaiset ovat useissa asioissa samankaltaisia kuin pohjois ja länsieurooppalaiset (tässä taas rutataan stereotypioita mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan). Olisittepa nähneet thaimaalaisten ilmeet kun japanilaiset tiedustelivat välitavoitteita kaivonrakennukselle ja kurkkupalstojen kuokkimisen aikataulua :D

Pieniä kulttuureiden kolareita siis sattui mutta se ei ryhmän yhteishenkeä haitannut. Naureskelin itsekseni tilanteen koomisuudelle yhtenä päivänä kun kuokin maata polttavan auringon alla. Olin tuhansien kilometrien päässä kotoa, työskentelin puutarhassa leipäni pitimiksi tuikituntemattomien ihmisten kanssa. Mutta se oli niin hauskaa. Me lauloimme, tanssimme ja nauroimme tehdessämme töitä ja sillä ei ollut mitään väliä että tulimme täysin eri lähtökohdista ja olimme kovin erilaisia ihmisiä. Ainoa yhteneväisyys oli se että halusimme kaikki tulla thaimaahan puutarhatöihin koko vuoden kuumimpana aikana :D

Vietimme myös kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Oli hienoa huomata kuinka kivaa onkaan vain OLLA ihmisten seurassa. Me pelasimme korteilla, kaivoimme lasten UNOn esiin ja leikimme kaikennäköisiä yhteispelejä kuten ihmissusipeliä. Tiedän että tämä kuulostaa simppeliltä mutta uskon että monet meistä ovat unohtaneet kuinka nautinnollista se onkaan viettää aikaa ihmisten kanssa!

Jatkuu pian, nyt minulla on netti puhelimessa mutta sormilihakset väsyvät :D

Kahden kuukauden kutina

Nang Nang

Nyt on kaksi kuukautta tullut tayteen taalla vapaaehtoistyossa Thaimaassa ja tunteet ovat sekalaiset. Toita on ollut paljon vahemman kuin olisi suotavaa ja se onkin paasyy siihen etten aio pidentaa vapaaehtoisaikaani suunnitellusta. Ainakaan taalla :) Projekti johon saavuin on viela niin lapsenkengissa, etta on ymmarrettavaa etta alku on vahan kankeaa. Ensi viikolla projektimme tayttyy vapaaehtoisista kun taalla jarjestetaan tyoleiri, jonne saapuu vapaaehtoisia Saksasta, Koreasta ja Japanista. Organisaatiosta tulee myos thai-vapaaehtoisia jarjestamaan aktiviteetteja joten ehkapa niista saamme jonkun idean jota voimme toteuttaa sitten loppuajan taalla projektissa. Ja ainakin meidan arkeemme tulee sapinaa :)

Nang Nang tykkaa varittamisessakin tyonjohtajan roolista /
Nang Nang chooses which colors and where but doesn't do the dirty work ;)

Nain kahden kuukauden jalkeen olen myos alkanut ymmartaa thaita ja pystyn jo lyhyisiin keskusteluihin arkipaivan asioissa. On ikavaa etta kielen oppiminen jaa niin vaiheeseen kun nyt on vasta paassyt vauhtiin. Erityisesti koska kielta ei tule varmaankaan kaytettya niin useasti joten jo nyt aavistaa etta se tulee unohtumaan. Mutta kylla on pieni koti-ikava alkanut kaivertamaan, ehka siksi kun nain kahden kuukauden jalkeen oli vahan pakko suunnitella mita sita nyt seuraavaksi oikein tekee. Ajatukset siintavat jo kesassa vaikka yritan kaikin voimin keskittya siihen mita taalla viela voi kuukauden ajan tehda. Paluulippua Suomeen ei viela ole ostettu, mutta kylla ajattelin tulla nauttimaan loppukesan auringosta laiturin nokkaan. Kunhan ensin kartoitan vahan lisaa tata Aasian mannerta :)

Vessan seinat sen kun kohoavat /
Buiding the toilets, brick by brick

After two months I feel a bit home-sick. It is probably because I have just started to think when to go home because I have reached the time limit when I am forced to plan ahead. I also feel that we haven't had that much work to do so maybe I have gotten a bit bored and therefore spent my time thinking about my future travelling and of course, Finnish summer.

Lopputulos, huomaa simpukkakoriste,
 joka askarreltiin sisustusvimmassa /
The result, see the amazing shell decoration on the wall,
made by Claire and Anna Zen-decoration

I feel privileged to be in this project as a first volunteer and it is understandable that the beginning is a bit hard. On next week we will get short-term volunteers from Germany, Korea and Japan so our project will have a lot going on. Maybe from those activities that they (Dalaa organization) think for the short term camp, we can put in action for the rest of the our time in the project.

One month to go. It seems short as I have just started to understand Thai-language. It feels sad that I know that I would be learning so much if I would stay a bit longer. But as I said, I don't think I will stay in here or in Thailand that much longer. I haven't bought a ticket to Finland yet, as I don't know yet from where I will be flying. But I am planning that I will go and enjoy at least the end of the lovely Finnish summer and strawberries :)