I am not a racist but…// En ole rasisti, mutta...

(suomeksi alla)

"I am not a racist, but..." This is a phrase that annoys some tolerant people even more than direct prejudices. In my opinion instead of silent or less silent disapproval the conversation should start by asking “But what?”.

It seems that in this situation you (or me) are either tolerant or you are a racist. You accept or you don't. There is no middle way. But in my opinion it is wrong also to preach live and in social media without being tolerant to those who are a bit puzzled about this situation.

I have traveled some and still when I see someone who distinctly  represents another culture or origin in a supermarket it caught my eye and I curiously follow this person with my eyes and think things such as when has he or she come here or if he or she speaks Finnish without accent. I do not do it because I would disapprove it, and I fully acknowledge that this person might have been born in Finland. I do that because our S-market in Tuusula has relatively few immigrants and people representing other cultures, especially if I compare for example it to my new hometown Birmingham. And different people are intriguing and as long as I am curious and not malicious that should be okay, or?

This situation is out of ordinary, extreme, that is what they say. That we should accept people because that is what we as humans should do to other humans. And let’s be clear, I agree. But what happens when this situations soothes but people keep coming, maybe from other countries, and those who once moved stay. Is there a possibility that people turn against these people because they thought that they are just coming here temporary. Is there a possibility that they ask “why aren’t you leaving already?”

This is not temporary and it is not new, we are going to get asylum seekers, immigrants, and different people from different cultures in future as well. I believe that multiculturalism is a richness but when coming from a rather conservative and reserved country I understand that it, as everything new, might be hard in a beginning. Therefore everyone should have the right to discuss and process in a way that we could be genuinely tolerant and not find other cultures threatening to our culture.

I think that an open conversation would benefit us all. We as receivers have hard times but it is quite obvious that we are not the ones feeling most distress. These people who come are escaping, leaving their homes and possibly are parted from their families in countries which have many people who do not wish to live with them at all or at least an arm’s length away.

Helsingin Sanomat (6^th September 2015) quoted a mayor of Henningsdorf, Germany who said that the key is to get to know each other. I am going to follow this guideline. Get to know like new neighbours and by doing that welcome them and gain some understanding of my own. And meanwhile have a conversation with my friends about how I feel about this all. I believe that these are important things to do simultaneously in order to achieve tolerant atmosphere in a long term.

 

"En ole rasisti mutta…" Tässäpä fraasi joka nostaa jotkut suvaitsevaiset ihmiset takajaloilleen ja ärsyttää mahdollisesti vielä enemmän kuin suorat ennakkoluulot. Minun mielestäni hiljainen tai äänekäs paheksunta pitäisi korvata kysymällä ”mutta mitä?”. Vaikuttaa siltä että tässä tilanteessa ihminen on joko suvaitsevainen tai rasisti. Ei ole mahdollista olla mitään siltä väliltä. Mutta mielestäni on väärin myös ”läyhätä” laput silmillä suvaitsevaisuudesta antamatta mahdollisuutta ihmisille olla vähän ihmeissään ja suvaita myös niitä jotka eivät purematta niele ajatusta monikulttuurisuudesta.

Olen matkustanut jonkin verran ja silti voin sanoa että kun lähi S-marketissa näen jonkun jonka ulkomuoto kertoo erilaisesta kulttuurista tai alkuperästä jään hetkeksi uteliaana seuraamaan ja miettimään mistähän kyseinen henkilö on tullut tai puhuukohan hän suomea, ehkä jopa äidinkielenään. En tee sitä  koska paheksuisin ihmistä vaan siksi että Tuusulan S-Marketissa kun nyt vain on vähän vähemmän maahanmuuttajia ja ihmisiä toisista kulttuureista, erityisesti jos vertaa esimerkiksi uuteen kotikaupunkiini Birminghamiin. Ja erilaiset ihmiset tekevät minut uteliaaksi, kun se ei ole pahansuopaa niin eikö se ole ihan okei?

Tämä tilanne on epänormaali, kärjistynyt, niin sanotaan uutisissa. Meidän pitäisi hyväksyä ihmisiä koska se on inhimillinen teko. Ja haluan nyt painottaa, olen juurikin tätä mieltä. Mutta mitä tapahtuu kun tilanne toivottavasti (näiden ihmisten kannalta) rauhoittuu vähän heidän kotonaan, mutta ihmisiä tulee edelleen, ehkäpä muista maista ja ne ihmiset jotka tulivat, ehkä jäävät. Onko mahdollista että jotka ajattelematta ryhtyivät talkoisiin tulevatkin kysymään että ”milloin te lähdette”, eikö tämä ollutkaan väliaikaista.

Tämä ei ole väliaikaista,eikä sen puoleen uuttakaan. Suomeen ja muihin maihin tulee jatkossakin turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia, toki ehkä vähemmissä määrin kuin nyt. Siksi ihmisillä pitäisi olla oikeus keskustella, yhdessä prosessoida tuntoja niin että meillä olisi mahdollisuus olla aidosti avoimia ja perehtymällä asiaan hälventää muiden kulttuurien uhkaavuutta omalle kulttuurillemme.

Luulen että avoin keskustelu olisi kaikkien kannalta hyvä sillä vaikka meillä vastaanottajina on välillä vähän hankalaa niin voin kai suoraan sanoa että tulijoilla on vielä hankalampaa. He ovat joutuneet lähtemään kotoaan, mahdollisesti erossa perheestään maahan jossa useat eivät heitä hyväksy tai halua heidän kanssaan elää rinnakkain, tai jos niin ainakin kädenmitan päässä.

Kuten Henningsdorfin pormestari Sunnuntai-hesarissa (6.9.2015) sanoi, olisi tärkeää tutustua tulijoihin. Näin aion itsekin tehdä. Kuin uusiin naapureihin, ja sillä toivottaa heidät tervetulleeksi ja samalla avata omaa maailmaani. Ja sitten keskustella kavereiden kanssa rohkeasti miltä tämä nyt minusta tuntuu. Nämä eivät sulje tosiaan pois vaan mielestäni ovat tärkeässä osassa jotta saavutetaan suvaitsevainen ja monikulttuurinen ilmapiiri – eikä vain väliaikaisesti.